Keskusrikospoliisi

Yhteystiedot

 


Yhteystiedot
Käyntiosoite: Jokiniemenkuja 4, 01370 Vantaa
Postiosoite: PL 285
01301 VANTAA

ma-pe 08.00-16.15

Puh 0295 480 141 (vaihde)
Faksi (09) 273 2123

Ihmiskauppa

Ihmiskauppa on yksi kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimmista toimintamuodoista maailmanlaajuisesti. Suomi on ihmiskaupan valtavirroista syrjässä, mutta ilmiö koskettaa myös meitä. Suomen arvioidaan olevan kauttakulkumaana vuosittain jopa sadoille ihmiskaupan uhreille, ja osalle myös kohdemaa. 

Ihmiskauppa rikoksena Suomessa

Suomen lainsäädännön mukaan ihmiskauppaa on

  • toisen henkilön paritusrikoksen kaltainen seksuaalinen hyväksikäyttö
  • pakkotyö tai muunlainen ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin saattaminen
  • elinkauppa taloudellisessa hyötymistarkoituksessa.

Oleellista ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttymiselle on, että rikoksen uhri on erehdytetty tai hänet on riippuvaista asemaa tai turvattomuutta hyväksi käyttäen alistettu esim. toimimaan prostituoituna. Uhri on yleensä riippuvuussuhteessa rikoksen tekijään, joka ylläpitää riippuvuutta laittomin keinoin esimerkiksi uhkailemalla, väkivallalla tai vapautta rajoittamalla. Ihmiskauppa on yksilöön kohdistuva rikos.

Suomen rikoslaissa ihmiskauppaa koskevat säädökset tulivat voimaan 1.8.2004. Sitä ennen vastaavantyyppiset teot olivat rangaistavia mm. paritusta ja työsyrjintää koskevien pykälien perusteella.

Rikoslain 25 luvun 3 ja 3a pykälien (9.7.2004/650) mukaan ihmiskauppa, törkeä ihmiskauppa ja kummankin yritys ovat rangaistavia tekoja. Ajantasainen lainsäädäntö löytyy osoitteesta www.finlex.fi.

Rangaistus ihmiskaupasta on vähintään 4 kuukautta ja enintään 6 vuotta vankeutta. Törkeän ihmiskaupan rangaistusasteikko on 2 – 10 vuotta vankeutta.

Ihmiskaupan kaltaiset rikokset

Ihmiskauppaepäily voi ilmetä muunkin kuin nimenomaisen ihmiskaupparikoksen yhteydessä. Hyvin lähellä ihmiskaupan rikosoikeudellista tunnusmerkistöä ovat törkeä paritus, törkeä laittoman maahantulon järjestäminen ja kiskonnantapainen työsyrjintä. Näitä rikoslajeja voidaan kutsua ihmiskaupan kaltaiseksi rikollisuudeksi. Suomessa tapahtuvan ihmiskaupan kokonaiskuvan kannalta on tärkeää verrata ilmitulleita ihmiskaupparikosepäilyjä yhteiskunnan kykyyn havaita ja torjua ihmiskaupan kaltaista rikollisuutta.

Törkeä paritus voi muuttua ihmiskaupaksi silloin, kun uhri on erehdytetty prostituoiduksi esim. lupaamalla hänelle hyvä työpaikka ulkomailta tai hänet pakotetaan jatkamaan toimintaa oman tahtonsa vastaisesti. Paritustoiminnassa ilmenevä väkivalta ja painostuskeinot ovat todennäköisintä ihmiskauppaa Suomessa. Paritustoiminta sisältää vahvoja yhteyksiä lähialueen maihin. Poliisin suorittaman tutkinnan ja Internetissä julkaistujen prostituutioilmoitusten perusteella on havaittu, että Suomen prostituutiomarkkinoilla on entistä enemmän Itä-Euroopan maista kotoisin olevia henkilöitä. 

Laittoman maahantulon järjestämistä ei pidetä yksilöön vaan kohdevaltioon kohdistuvana rikoksena. Järjestäjä ottaa maksun henkilöiltä, jotka omasta tahdostaan haluavat tiettyyn maahan laittomin keinoin. Riippuvuussuhde matkan järjestäjään yleensä katkeaa kohdemaahan pääsyn jälkeen.

Törkeä laittoman maahantulon järjestäminen kytkeytyy yleensä tapauksiin, joissa uhrit tulevat Euroopan unionin ulkopuolelta. Taustalla on usein useassa eri maassa toimivia järjestäytyneitä rikollisorganisaatioita.

Kiskonnantapaisella työsyrjinnällä tarkoitetaan tilannetta, jossa työnantaja asettaa työntekijän huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi esim. tämän riippuvaista asemaa, tietämättömyyttä tai ymmärtämättömyyttä. Kyseessä ovat käytännössä aina ulkomaiset työntekijät, jotka eivät kykene vaatimaan oikeuksiaan tietämättömyyden, kielitaidottomuuden ja työantajasta riippuvaisen asemansa vuoksi. Tilanne lähestyy ihmiskauppaa, jos työtä teetetään kohtuuttomasti työsuojelullisia näkökohtia huomioimatta tai ihmisarvoa loukkaavissa oloissa. Joissakin tapauksissa työntekijät ovat joutuneet maksamaan työnantajalle tai tämän edustajalle useita tuhansia euroja kotimaassaan päästäkseen Suomeen töihin. Velkasuhde on siten mahdollistanut työntekijöiden kontrollin jopa ennen Suomeen saapumista.

Elinkaupasta ei ole ollut viitteitä Suomessa.

Ihmiskaupan vastainen toiminta

Ihmiskaupan vastaista työtä tekevät maassamme mm. eri ministeriöt, poliisi, tulli- ja rajavalvontaviranomaiset, maahanmuuttovirasto, vastaanottokeskukset, kirkko sekä lukuisat järjestöt. Suomen kansallinen ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma valmistui keväällä 2005. Sen jälkeen ovat ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa mukana olevat eri hallinnonalat tehneet omat toimintasuunnitelmansa. Sisäasianministeriön alalla ihmiskaupan vastaisen operatiivisen toiminnan suunnittelu on keskusrikospoliisin vastuulla. KRP:n tehtävät liittyvät ensisijaisesti ihmiskaupparikosten torjuntaan ja näihin rikoksiin syyllistyneiden saamiseen vastuuseen.

Ihmiskauppa ja sen kaltaiset rikokset ovat pitkälti piilorikollisuutta, jonka paljastaminen ja tutkiminen on haasteellista. Näytön saamista epäillyistä rikoksista vaikeuttavat muiden tekijöiden lisäksi myös kulttuurisidonnaiset asiat. Uhri saattaa tulla maasta, jossa kansalaiset eivät koe poliisia auttavaksi tahoksi, eivätkä siksi uskalla luottaa poliisiin ja hakea apua Suomessakaan. Aina uhri ei edes koe olevansa uhri, sillä myös lähtömaassa ovat elinolot saattaneet olla hyvin huonot.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä

Suomessa on vuodesta 2006 lähtien ollut voimassa säädökset erityisestä ihmiskaupan uhrin oleskeluluvasta sekä harkinta-ajasta, jonka aikana uhri saa tukea toipuakseen kokemuksistaan ja voi harkita, ryhtyykö hän yhteistyöhön viranomaisten kanssa osakseen tulleen rikoksen selvittämiseksi.

Auttamiskynnys pidetään matalana. Ilmoituksen mahdollisesta uhrista voi tehdä kuka tahansa, ei ainoastaan poliisi tai muut viranomaistahot. Tähän mennessä auttamisjärjestelmän piirissä on ollut muutamia kymmeniä henkilöitä. Ensisijaisia tukimuotoja ovat asumisen järjestäminen, terapia- ja terveyspalvelut, oikeudellinen apu, tulkkipalvelut sekä turvallisen kotiin paluun järjestäminen. 

Ihmiskaupan uhrin kannalta on viranomaisten saumaton yhteistyö edellytys sille, että hän voi irrottautua epätyydyttävästä tilanteesta. Vasta toipumisajan jälkeen hänen odotetaan päättävän toimimisestaan viranomaisten kanssa. Uhrilla on tärkeä asema esitutkinnassa ja prosessissa, jonka päämääränä on saattaa mahdollinen rikoksentekijä vastuuseen.

Ihmiskaupparaportointi 
  
Vähemmistövaltuutettu toimii Suomessa myös kansallisena ihmiskaupparaportoijana. Hänen tehtäviinsä kuuluvat muun muassa ihmiskaupan ja sen lähi-ilmiöiden tarkastelu ja raportointi, kansainvälisten sitoumusten ja kansallisen lainsäädännön toimeenpanon monitorointi sekä yhteydenpito kansallisiin ja kansainvälisiin ihmiskaupan alalla toimiviin viranomaisiin ja järjestöihin. Yksi raportoijan merkittävimmistä tehtävistä on toimenpide-ehdotusten laatiminen sekä aloitteiden ja hankkeiden valmistelu.

 

 



Takaisin | Tulosta sivu


Share

Hae sivustolta: