Poliisista päivää - Minna Laukan blogi

Ei pelkkää poliisityötä

01.12.2011

Poliisin perustyötä on rikosten ennalta estäminen ja niiden tutkiminen, mutta välillä tässä ammatissa pääsee katsomaan asioita myös hieman toiselta laidalta. Poliisin henkilöstöä osallistuu oman työnsä ohella erilaisiin asiantuntijatehtäviin ja työryhmiin monella rintamalla. Itse pääsin viime vuonna mukaan hukkumiskuolemia käsittelevään tutkintaan, jonka toteutti Onnettomuustutkintakeskus yhdessä poliisin kanssa. Suomessa tapahtuu vuosittain yli 300 veteen liittyvää kuolemaa, joista noin 200 on ollut tapaturmaisia hukkumiskuolemia. Luvut ovat väestön määrään suhteutettuna kansainvälisesti korkeita ja ongelma on suuruusluokassaan lähes yhtä suuri kuin tieliikenteeseen liittyvät kuolemat.

Tutkinnan ideana oli tarkastella kaikkia vuoden ajanjaksolla veteen liittyviä kuolemia ja niiden taustoja sekä tehdä katsaus hukkumiskuolemista saatavissa olevaan tilastotietoon, sillä taustatekijöistä ja yksityiskohdista on ollut tähän saakka saatavilla tietoa varsin niukasti. Tutkinnan tulokset julkistettiin 18.11.2011 lehdistötilaisuudessa Helsingissä ja tutkintaselostus on luettavissa Onnettomuustutkintakeskuksen internetsivuilta.

Käytännössä työ Onnettomuustutkintakeskuksen asiantuntijajäsenenä merkitsi hukkumiskuolemiin liittyvien tietojen keräämistä tietojärjestelmistä ja tapahtumiin liittyviä henkilöitä puhuttamalla. Kahdeksanhenkisessä tutkintalautakunnassa oli alusta lähtien mukana työparini, rikosylikonstaapeli Markku Tuominen ja teimme onnettomuustutkintaakin pitkälti yhdessä. Tutkinnan aikana kävimme oikeuslääketieteellisissä ruumiinavauksissa ja muutamilla tapahtumapaikoilla. Testasimme myös koko tutkintaryhmän voimin veneitä ja pelastusvälineitä. Näissä kokeissa valkeni konkreettisesti muun muassa pienten veneiden epävakaus ja pelastusvälineiden tärkeys.

Yksi mieleenpainuvimmista reissuista oli viime vuoden syyskuussa, kun retkeilijä löysi pienen eteläsuomalaisen saaren rannasta menehtyneen miehen. Miehen asusteena oli turkishaalari, ja rannasta löytyivät sukset monoineen. Paikallispoliisi pyysi meitä mukaan löytöpaikalle, joten lähdimme liikkeelle Rajavartiolaitoksen avustamana. Kyseessä oli tuntematon vainaja, joka myöhemmin ilmeni edellisenä keväänä naapurimaassa kadonneeksi hiihtäjäksi. Se, miten ja miksi mies oli päätynyt toisen maan vesille ja eteläsuomalaisen saaren rantaan, jäi arvoitukseksi. Rikosta kuolemaan ei epäilty liittyvän.

Tutkintalautakunnan päätehtävänä oli selvittää keinoja tapaturmaisten hukkumiskuolemien välttämiseksi. Johtopäätösten mukaan kokonaisuutta parantavia yksittäisiä toimenpiteitä ei ole, koska hukkumisia tapahtuu monin eri tavoin ja tilannetta olisi pyrittävä parantamaan pienin askelin monin samanaikaisin keinoin. Yleisesti ottaen ongelmana on vesillä päihtyneenä toimiminen, pelastusvarusteiden käytön laiminlyönti sekä joissakin tapauksissa huono uimataito. Kaikki ovat asioita, joihin vesillä liikkujilla on mahdollisuus vaikuttaa. Tutkinnassa kävi selvästi ilmi, ettei vesillä liikkumisen riskejä usein tiedosteta ja siihen tuuriin luotetaan, joka on pitänyt hengissä tähänkin asti. Huomattavaa oli, että uintiin liittyvistä onnettomuuksista suurin osa liittyi rantavedessä oleskeluun ja lyhyisiin uintimatkoihin, eikä esimerkiksi kuntouintiin. Samoin veneisiin liittyvät kuolemat liittyivät enimmäkseen tavallisilla soutuveneillä rannan läheisyydessä toimimiseen eivätkä varsinaiseen veneilyyn.

Tutkintaryhmä päätyi esittämään seitsemän turvallisuussuositusta mm. uimaopetuksen kehittämisestä ja promillerajojen tiukentamisesta veneilyssä. Parhaat edellytykset veden äärellä selviytymiseen lähes kaikissa tapauksissa antaa hyvä toimintakyky, oikeanlainen varustus ja turvallinen ympäristö. Moni kuivalla maalla harmiton ongelma voi vesillä tapahtuessaan johtaa kuolemaan. Hukkuminen tapahtuu useimmissa tapauksissa hiljaa ja huomaamatta, joten ulkopuolisten mahdollisuudet pelastaa ovat jopa vilkkaissa uimarantaolosuhteissa satunnaisia.

Poliisikoirat esittäytyvät

Poliisin RSS syötteet