Poliisista päivää - Ilkka Iivarin blogi

Uusimmat kirjoitukset

Arkisto

RSS


Ihminen unohdettu

25.04.2013

Ihminen on muuttunut numeroksi tilastoissa. Ihmisarvolla ei ole mitään väliä. Katsotaanpa ensin tilastollista totuutta. Kanta-Hämeessä on tänä vuonna tapettu neljä ihmistä. Tilastossa on neljä henkirikosta. Viiden ihmisen kuolema on ollut hyvin lähellä, joten kirjattuna on viisi henkirikoksen yritystä. Kahdeksan kertaa on törkeän pahoinpitelyn verran käytetty väkivaltaa, josta on ollut potentiaalinen hengenvaara kuten lääkärit asian ilmaisevat. Edellisinä vuosina henkirikoksia on ollut yksi tai kaksi vuosittain. Nämä ovat syrjäyttämispolun päätepisteitä sekä uhrille että tekijöille. Kukaan tekijöistä ei ole murhanhimoinen, vaan nurkkaan ajettu syrjäytetty. Mistä tämä kertoo?

Kaikissa tapahtumissa on yhteneväiset piirteet.  Juopottelua päivästä toiseen, kun ei ole mitään muuta tekemistä. Yhteiskunta on heidät unohtanut ja heitä kutsutaan syrjäytyneiksi. Parempi termi on syrjäytetyt. Ei ole tarjolla töitä, ei koulutusta, ei mitään järkevää tekemistä. Tietysti se on itsestäkin kiinni, mutta voisi yhteiskuntamme myös ajatella ihmistä. Ei meillä taida olla varaa hukata yhtään ihmistä, kun samaan aikaan puhutaan vakavasta huoltosuhteen kääntymisestä. Sitäkään ei pidä ennen aikaistaa. Mitä pitäisi tehdä?

Älkää vaan luoko uusia toimikuntia ja komiteoita. Niitä on istunut riittävästi ja hyviä toimenpide-ehdotuksia on tehty. Samalla on lakaistu ongelmat maton alle, kun oletetaan mietintöjen auttavan. Nyt me olemme kompastuneet siihen matossa olevaan kohoumaan. Ihmisiä kuolee turhaan. Tarvitaan tekoja, puheet on pidetty, silti keskustella pitää aina. Muutamat mietinnöt ovat johtaneet määräaikaiseen projektiin vai hankkeeksiko sitä nykyään kutsutaan. Hankkeen päätyttyä, se on vain todettu hyväksi, mutta vakinaistamista ei ole koskaan tullut. Ei ole kuulemma resursseja - Lue: rahaa. Aivan samanlaista kuin rakennettaisiin hyvää siltaa joen yli, mutta jätettäisiin viisi viimeistä metriä tekemättä. Mitäs oikeastaan on tehty?

Ihmisen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolehtivia on kurjistettu. Pärehöylällä on leikattu säästösyistä. Näin on todisteltu. Aikaan on saatu suurempia kuluja vieviä ongelmia. Pitäisi muistaa, että suomessa on huippukoulutettuja ammattilaisia, jotka haluaisivat tehdä työnsä hyvin ja saada tuloksia aikaan. Mahdollisuutta siihen ei anneta, kun tekijöiden määrää vähennetään. Tohtoriksi väitelleet etsiskelevät hommia, hoivahenkilökunta uuvutetaan työn alle, sosiaalityöntekijät ehtivät vain raapaista akuutteja ongelmia ja poliisia ei näe kuin lehtien arkistokuvissa. Surullisinta on lasten asioiden hoitaminen. Ongelmia on, mutta lastenpsykiatrian hoitojonot vain kasvavat. Edellisen laman lapset ovat noita kämpissä syrjäytettyinä oirehtivia. Emme kait halua lisää syrjäytettyjä?

Nyt viimeistään oli aika huolehtia ihmisestä. Yhteiskuntamme päättäjät ovat kovassa paineessa, mutta rahavirtojen tärkeysjärjestys pitää muuttaa. Ihmiseen panostaminen ei ole riskirahoitusta, vaan varma tuotto tulee. Tietysti viiveellä. viiveellä tuli paha olokin tähän valtakuntaan. Nyt maksetaan edellisen laman jälkihoidon leikkauksia. Ruvetkaa päättäjät raiteiden ohjaajiksi ja kääntäkää syrjäyttämisjunat oikeille raiteille. Se on sijoitus, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, vaikkei sitä pörssissä noteeratakaan. Muistakaa, että ihmisen kuolema on lopullista. Ennenaikainen väkivaltainen kuolema traagista, jos asialle olisi voitu tehdä jotain jo aikaisemmin. Älkää lakaisko tätä ongelmaa maton alle, selityksellä henkirikokset ovat vähentyneet. Jokainen ihminen on arvokas.





Share

Hae sivustolta: