Marko "fobba" Forss15.6.2010 Yksityisyydensuoja netissä Netin yksityisyydensuoja on ollut paljon esillä etenkin Facebookin jatkuvien muutosten takia. Ironista on, että samaan aikaan kun osa kansalaisista kritisoi poliisin lakiin perustuvia, ja sen myötä valvottavia tiedonhankintamenetelmiä, antavat he vapaaehtoisesti arkaluontoisia tietoja itsestään kaupallisten yritysten armoille. Netissä tieto altistuu melko helposti väärinkäytöksille ja identiteettivarkaudet ovat nykypäivää. Suomen laissa ei kuitenkaan ole tällä hetkellä määritelty laittomaksi esiintyä toisena henkilönä netissä. Identiteettivarkauksien ”tuottavimmat” rikokset tehdään yleensä petoksen tai maksuvälinepetoksen muodossa. Voidaan esimerkiksi ottaa pikavippejä, ostaa tavaraa tai lainata pankista rahaa väärillä tiedoilla. Tietoja saadaan murtautumalla netissä oleviin tietokantoihin, pankkiautomaattiin asennettavasta lukulaitteesta (skimmaaminen), varastetun lompakon sisällöstä tai jopa kohdehenkilön roskia penkomalla. Sosiaalisessa mediassa tapahtuvat identiteettivarkaudet liittyvät monesti kiusaamiseen. Toiselta käyttäjältä voidaan kopioida kuvia ja tehdä niillä uusi profiili, jolla sitten käydään haukkumassa toisia kavereita. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi kunnianloukkaus lähetettyjen kommenttien perusteella. Jos toisen kuvaa ei käytetä muuten väärin, voi kyseeseen tulla tekijänoikeuslakiin perustuva rikos. Poliisille ei ole tutkinut tekijänoikeuslain perusteella kuin muutaman yksittäistapauksen, vaikka tämäntyyppiset rikkeet ovat melko yleisiä. Kiusaa voidaan tehdä laittamalla perätön deitti-ilmoitus nettiin. On ollut tapauksia, joissa mies on tehnyt ex-vaimostaan hyvinkin härskin deitti-ilmoituksen, jonka jälkeen ilmoituksen lukeneet miehet pommittavat naista soitoillaan. Toinen esimerkki ovat tapaukset, joissa äijäporukassa tehdään vitsailumielessä jostakin pojasta homoseuraa hakeva deitti-ilmoitus. Molemmissa tapauksissa tekijät syyllistyvät kunnianloukkaukseen tai sen törkeään tekomuotoon. Törkeän puolelle teko voi mennä, jos aletaan lisäillä esimerkiksi alastonkuvia, jolloin kyseeseen tulee myös yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. Oma lukunsa ovat julkkiksista tehdyt profiilit. Feikkiprofiileja on tehty viihdemaailman tutuista poliittisiin päättäjiin asti. Tekijöiden tarkoitusperät vaihtelevat ”hyvästä vitsistä” kiusantekoon. Pelkkä feikkiprofiilin luominen ei siis ole tällä hetkellä rikos, vaan ratkaisevaa on se, miten sitä käyttää ja onko tekijällä oikeudet kuvaan. Poliisista on tehnty feikkiprofiileja ainakin IRC-Galleriaan ja Facebookiin. Näissä tapauksissa pelkkä profiilin luominen ja poliisina esiintyminen voi tarkoittaa syyllistymistä virkavallan anastamiseen. Meiltä on kyselty jonkun verran, että saako yleisellä paikalla otetun kuvan laittaa nettiin ilman kuvattavien lupaa. Jos kuvan sisältö on arkaluontoinen, voi kyseeseen tulla yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. Jos kuvan julkaisee asiattomassa yhteydessä tai ivaavassa mielessä, voi kyseeseen tulla kunnianloukkaus. ”Normikuvan” julkaisusta ei ole täysin tarkkaa lainmukaista linjausta, vaikka palvelun säännöissä lukisikin, että kaikissa kuvissa olevilta pitää olla lupa kuvan julkaisuun. Näissä tapauksissa voidaan soveltaa tarvittaessa henkilötietolain pykäliä, mutta käytännössä en tiedä yhtään tapausta jossa poliisi olisi tutkinut julkaistuja kuvia tämän lain nojalla. Laittaessa nettiin tietoja itsestään, kannattaa aina muistaa, että niitä ei välttämättä saa sieltä ikinä pois. Ei voi varmuudella tietää, mitä tietoja ja mihin tarkoitukseen, joku sivusto käyttää sinusta. Etenkin kun lainsäädäntö eri maissa on erilainen ja käyttäjäsäännöt muuttuvat esimerkiksi Facebookissa melko tiuhaan. Aina kannattaa harkita tarkkaan mitä julkaisee avoimesti netissä. Kaveripiirille julkaistava materiaali saa olla hieman henkilökohtaisempaa, mutta jos sinulla on esimerkiksi tuhat Facebook kaveria, niin haluatko varmasti julkaista kirjoituksesi ja kuvasi heille kaikille? Nuorille voisi antaa ohjeeksi sen, että älä pistä nettiin mitään, mitä et uskaltaisi laittaa koulun ilmoitustaululle. Oman kokemukseni mukaan asia ei tosin ole hallussa vanhemmilla yhtään sen paremmin kuin nuorillakaan, joten he voivat miettiä esimerkkiä vaikka työpaikan ilmoitustaulun kautta. Jos tulee tapaus eteen, että yksityisyyttäsi loukataan jollakin tavalla netissä, niin ole yhteydessä palvelun ylläpitoon ja tarvittaessa poliisiin. Lisätietoja erilaisiin yksityisyydensuoja-asioihin saa tietosuojavaltuutetun sivuilta www.tietosuoja.fi 1.4.2010 Virtuaalipelin lisätessä oikean rahan kuluttamismahdollisuuden palveluunsa, lisääntyvät myös kyseiseen palveluun liittyvät väärinkäytökset. Virtuaalisesta omaisuudesta on tullut kauppatavaraa, jota ostetaan oikealla rahalla. Eri palveluista löytyy omia valuuttoja: lindenit, twollarsit, habbo-kolikot, kulta ja creditit. Uskon, että ennen pitkään virtuaaliomaisuudesta tulee ihan yhtä oikeaa rahaa kuin nykyisestä kahisevasta ja tämä asettaa haasteita lainsäätäjille. World of Warcraftia pelailee noin 100000 suomalaista ja maailmalla sillä on miljoonia käyttäjiä. Sulakkeen Habbo Hotel on suomalainen maailmalle levinnyt virtuaalimaailma, jossa käy pääosin teini-ikäiset juttelemassa kavereiden kanssa ja pelailemassa pelejä. Second Lifen virtuaalimaailma on tavoittanut miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa ja siellä käydään kauppaa virtuaalitavaroilla, opiskellaan virtuaaliyliopiston luennoilla ja vieraillaan jopa virtuaalisessa Viron suurlähetystössä. Yksi nopeiten uusia käyttäjiä saava virtuaalipeli on Facebookin FarmVille. Kaikille näille palveluille on yhteistä virtuaaliomaisuuden ostaminen oikealla rahalla, joko palvelun tukemana tai ilman. Tarkastelin poliisin tietojärjestelmistä parin viime vuoden ajalta rikosilmoituksia virtuaalipeleihin liittyen. Tutkintalinjaukset ja rikosnimikkeet vaihtelevat jonkin verran, koska pelikenttä on toistaiseksi suhteellisen vieras poliisille. Ongelmia tuottaa myös lain soveltaminen näissä tapauksissa - laki tunnetusti laahaa aina hieman perässä. Nykyisen Suomen lain mukaan virtuaalista omaisuutta, eli ykkösiä ja nollia, ei voi varastaa. Kyseessä on niin sanottu aineeton oikeus, eli immateriaalinen oikeus. Virtuaaliomaisuusrikoksiin on tämän takia käytetty enimmäkseen rikosnimikkeitä luvaton käyttö ja vahingonteko. Pari vuotta sitten eräältä käyttäjältä anastettiin WoW-hahmo (pelitili) ja hän teki asiasta rikosilmoituksen. Poliisi tutki jutun vahingontekona ja luvattomana käyttönä ja syyttäjä katsoi syytekynnyksen ylittyvän ja nosti syytteen. Asia sovittiin 4000 euron korvauksella ennen kuin jutussa saatiin tuomiota. Parilta viime vuodelta WoW:n liittyviä rikosilmoituksia löytyy noin 60 kpl, mutta käräjille asti niitä ei ole juuri mennyt. Netistä löytyy sivustoja, joilla voi määrittää omille hahmoilleen jonkinlaisen hinnan. On myös olemassa ”vuokrapelaajia”, jotka voivat maksua vastaan pelata hahmoasi paremmalle tasolle Nämä sijaispelaajat toimivat lähinnä Aasiasta käsin, jolloin pelaamisesta saatu korvaus vastaa jo ihan hyvää paikallista tuloa. Habbo palvelussa käyttäjät voivat ostella sisustuskamaa huoneisiinsa. Siihen liittyen Hollannissa otettiin taannoin kiinni 17-vuotias, joka oli anastanut 4000 euron edestä virtuaalihuonekaluja. Myös Suomessa on ollut vastaavia tapauksia, mutta pienemmässä mittakaavassa. Veikkaan, että usein muutaman kympin takia poliisia ei edes viitsitä lähestyä. Parilta viime vuodelta Habboon liittyviä rikosilmoituksia löytyy kuitenkin melkein 100 kpl. Yleisimmin Habbossa tapahtuneita juttuja oli tutkittu rikosnimikkeillä tietomurto, näpistys, lievä petos ja lievä luvaton käyttö. Yleistä oli kalastella salasanoja houkuttelemalla käyttäjä kirjautumaan jollekin feikkisivustolle omilla tunnuksillaan. Tätä on tehostettu esimerkiksi lupaamalla ylimääräisiä Habbo-kolikoita. Näiltä haittaohjelmistosivuilta rikollinen saa tunnukset salasanoineen ja käy putsaamassa uhrin huoneen. Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA) vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen mukaan alle vuodessa oli havaittu yli 30 000 uutta haittaohjelmaa, jotka olivat suunnattu erityisesti virtuaalimaailmojen pelitilejä ja omaisuutta vastaan. Ongelma ei ainakaan ole vähenemään päin, koska uusia troijalaisia ja kalastusyrityksiä ilmenee jatkuvasti. Valtaväestölle virtuaalimaailmoihin liittyvät rikokset ovat melko vieras asia ja ne herättävät lähinnä huvittuneisuutta. Nuorelle virtuaalinen omaisuus esimerkiksi Habbo Hotellissa voi tuntua ihan yhtä todelliselta kuin reaalimaailman puolella. Virtuaaliesinekaupan arvo on maailmalla jo miljardeja euroja, joten mistään pikkuasiasta ei enää ole kyse. Vanhempi väki on liittynyt vauhdilla Facebookiin ja sen kautta myös virtuaalimaailma on tullut tutummaksi. Esimerkiksi Facebookin virtuaalipelejä pelaa huomattavasti enemmän aikuiset kuin alaikäiset ja myös niissä on jo mahdollisuus käyttää oikeaa rahaa. Yksi tulevaisuuden suunnannäyttäjä on Etelä-Korean korkein oikeus, joka antoi tämän vuoden alussa päätöksen, jonka mukaan virtuaaliraha on aivan yhtä oikeaa kuin käypä valuutta. Viime syyskuussa samaisessa maassa oikeus määräsi, että virtuaaliomaisuudella tehdyn kaupankäynnin voitosta tulee periä kymmenen prosentin vero. Miten sitten voisimme turvata virtuaaliomaisuutemme? Haasteena on selkeästi lakia nopeammin muuttuva virtuaalinen maailma, jolla on vielä kaiken lisäksi lain kannalta ongelmallinen globaali luonne. Poliisi tarvitsee selkeän ohjeistuksen yhtenäisen tutkinnan turvaamiseksi. Lakiin tarvitaan selkeämpiä linjauksia virtuaaliomaisuusrikoksista: onko virtuaalinen omaisuus omaa, voisiko sitä verrata käypään valuuttaan ja mitä merkitystä sillä on, missä päin maailmaa olevaan palvelimeen tieto on tallennettu? Suurin haaste turvallisuuden suhteen ovat kuitenkin käyttäjät itse. He voivat huolehtia virtuaaliomaisuudestaan pitämällä tietokoneen suojauksen ajantasalla ja käyttämällä tarpeeksi monimutkaisia salasanojaan turvallisesti. En tiedä yhtään palvelua, joka kyselisi salasanaa sähköpostilla tai ehdottaisi kirjautumaan jonkun oudon sivuston kautta sisään tarjotakseen ylimääräisiä etuja. Pitäkää siis huolta ykkösten ja nollien turvaamiseksi salasanoistanne!
 Takaisin  Tulosta sivu |
