Ilkka Iivari
16.4.2010 Kutsumattomia kesävieraita odotellessa Lakisääteisen virkistäytymisvapaan koittaessa pitää tehdä tiettyjä toimenpiteitä, sillä joku haluaa vierailla asuntopaikallasi poissa ollessasi. Seuraavanlaisilla toimenpiteillä toivotat poikkeajan sydämellisesti tervetulleeksi: Älä turhaan vaihda lukkojasi oviin. Kyllä se vanha vuosikymmeniä palvellut lukko edelleen pitää. Sitä sentin rakoa oven ja karmin välissä on turha peitellä edes lukon kohdalta. Lomabudjettisi riittää, kun et tuhlaa turhaan kunnollisiin takalukittaviin säppeihin ja hälytysjärjestelmiin. Mitään lisäturvalukkoja ei kannata hankkia, sillä joudut kanniskelemaan vielä raskaampaa avainnippua, johon olet muistanut laittaa osoitteesi. Jätä vara-avain kynnysmaton alle, että löydät sen sieltä helposti. Laita vielä luuta oven päälle tervetulomerkiksi. Laita asuntosi siihen kuntoon, että tulija tietää siellä olevan rauhallista oleilla ja touhuta. Sulje verhot huolella, ettei päivänvalo tunkeudu sisään, eikä sisällä touhuilu näy ulos. Muista säästää sähköä ja poista kaikki automaattivalotoiminnat käytöstä. Turha tyhjän kämpän seinille on valoja poltella. Anna kaikkien elektroniikkalaitteiden olla paikoillaan ja hyvin esillä. Muuten joudut virittelemään niitä taas loman jälkeen. Älä piilottele korulippaidesi ja asekaappiesi avaimia, sillä loman jälkeen et kuitenkaan muista mihin ne laitoit. Jätä ne lukkoihin. Jätä kotiisi riittävä määrä käteistä rahaa, sillä saatathan hukata korttisi reissussa. Mikäli et tarvitse lomallasi maksukorttejasi, jätä ne tunnuslukuineen kotiisi. Hyvällä lomalla unohdat salasanat ja tunnuksesi varmuudella. Kyllä ne parin viikon postit ja lehdet laatikkoon sopivat. Täynnä oleva lehtiä tursuava laatikko kertoo tulijalle, että talonväki lukee uutiset paperiversioista. Muista jättää puhelinvastaajasi viesti, että olet pitemmän ajan lomailemassa jossain päin Suomea tai jopa kaukomailla. Sehän risoo soittajaa. Missään tapauksessa älä kerro edes luotettavimmille naapureille, että poistut ansaitulle lomamatkalle. Nehän voivat tulla kateelliseksi. Älä vaivaudu kastelemaan kukkiasi tai pyydä jotain tuttavaasi sitä tekemään. Jäät kiitollisuuden velkaan ja joudut lopun kesää ramppaamaan kavereiden Annansilmiä kastelemassa. Sellainen kasvi, joka ei kestä parin viikon kuivuutta ei ole tarkoitettu Suomen kesään. Ruohikon voi ajella syksymmälläkin ja lopulta lumi peittää sen. Lopuksi kirjoita blogiisi tarkka aikataulu tulevasta unelmareissustasi. Laita kaikkiin sosiaalisiin medioihin tieto, että olet matkoilla. Kunnolla hehkuttamalla tulevaa reissuasi tieto leviää nopeammin. Pitäähän jokaisen facebookissa, twitterissä ja muilla foorumeilla tietää missä menet. Hyvää lomaa toivotellen ja kiitos kutsusta! 22.2.2010 Liikenteen kompuutterit Auton kehitys on hiukan edennyt siitä, kun skotlantilainen eläinlääkäri John Dunlop vuonna 1887 keksi ilmarenkaan ja saksalainen Carl F. Benz valmisti ensimmäisen nykyaikaisen polttomoottorin avulla liikkuvan auton vuonna 1885. Autoihin on kehitetty kaikenlaisia vempaimia parantamaan turvallisuutta. Tietokoneet ohjailevat lukkiutumattomia jarruja ja luistonestolaitteita. On myös turvatyynyä, peruutustutkaa, reunaviivanilmoittajaa ja jos jonkinlaista vempelettä vaaroista varoittamaan. Kyllä pitäisi olla turvallinen peli tämmöinen tekniikan ihmeitä täynnä oleva kulkuväline. Kuitenkin autot sinkoilevat pois tieltä, törmäilevät toisiinsa ja tekevät yllättäviä asioita – ainakin kuljettajien mielestä. Kaikista vanhin liikenteessä vaikuttava tietokone on ihmisen korvien välissä oleva ajotapakompuutteri. Se on suunniteltu joko luomisen tai puusta laskeutumisen yhteydessä - en ota kantaa kummanko yhteydessä. Vanhin se kumminkin on. Tämä tietokone on ollut pitkään käytössä, joten sen pitäisi olla jo hyvin sisäänajettu ja kehitetty. Se kuitenkin tuntuu aiheuttavan eniten virhetoimintoja. Tähän ajotapakompuutteriin on liitetty myös kelikamerat. Aivan. Niitä kutsutaan silmiksi, joilla pitäisi havaita lumi ja liukkauskin. Jostain syystä katselevien kelikameroiden viestit eivät kuljet päätietokoneelle. Nämäkinpiuhat pitäisi mielen syövereissä saattaa sellaiseen kuntoon, ettei tarvitse mainita kelin aiheuttaneen yllättäviä tupsahduksia penkkaan. Liikennevaloja lähestyessään tähän kompuutteriin iskee usein vanhan vihreän virus. Valojen vaihtuessa punaisiin päin, pitäisi jarruttaa ja hiljentää, mutta tiedosto käskeekin kiihdyttää. Taas tapahtuu kolari, jonka syyn selitys on tilattu Selityksiä Myydään ja Alibeja Annetaan ky:stä. Kuskin ajattelulaitteeseen voi iskeä myös pysäköintibasilli. Basilli aiheuttaa oireen, joka ei tunnista pysäköintikieltoja eikä haittoja muille. Pahimmillaan tämä basilli aiheuttaa kantajassaan taudin, joka laitattaa auton INVA-paikalle. Silloin tämä välinpitämättömyyden tauti on tosi paha, sillä oikeasti tämä basilli ei aiheuta sellaista sairautta, joka oikeuttaisi pysäköimään INVA-paikalle. Ajotapalaitteessa on myös sellaisia virheitä, että nopeusrajoitus –liikennemerkki mielletään alimmaksi nopeudeksi. Se ei tunnista keliä eikä muitakaan olosuhteita. Aina pitää ajaa hiukan yli sallitun, kun on hyvä auto ja tie. Onnettomuuden sattuessa syy onkin sitten tiessä tai kelissä. Ovatkohan tiet liiankin hyviä? Miksihän sileiksi rakennetuille kaduille pitää rakentaa "TÖYSSYJÄ"? Pitäisikö hupenevien öljyvarojen aikana siirtyä takaisin sorateihin? Kyllä ne "nimismiehen kiharat" laittavat takapuolianturin kautta nopeusohjelman kohdalleen. Poliisikin on ollut näiden ajotapakompuuttereiden järjestelmäasiantuntijana. Vauhtivirtuooseja liputetaan varikolle ja kuskit pääsevät asiantuntevaan seuraan poliisiauton takapenkille. Asiantuntemus maksaa asiakkaalle, sillä laskuja järjestelmävirheiden seurauksena kirjoitettiin. Laskut olivat sakkoja ja rikesakkoja liikennevirheistä. Sekään ei tunnu kuitenkaan kokonaan korjaavan näitä ajotapakompuuttereita. Jokaisen pitäisikin laitattaa oman korvienvälitietokoneen päivitykset kuntoon. Silloin eivät virukset ja haittaohjelmat tunkeutuisi tiedostoihin, eivätkä ajotapaohjelmat suorittaisi laittomia toimintoja. Liikenne soljuisi omaa turvallista rataansa yhteisiä pelisääntöjä noudattaen. Toivottavasti ei pidä kuitenkaan palata "Punaisen lipun lakiin", jollainen oli voimassa Iso-Britanniassa 1800-luvun alkupuolella kolmen vuosikymmenen ajan. Tämä laki määräsi auton edellä kulkemaan punaista lippua heiluttavan ihmisen, joka näin varoitti muita. 21.12.2009 Onko täällä kilttejä aikuisia? Mitäpä jos se punanuttuinen vanhahko herrasmies olisi kirkastanut ajatuksensa? Koko joulun alusajan viivakoodiviidakossa kiireisenä vaellellessaan johtotähti olisi löytynyt. Taas seurattaisiin oikeaa tähteä. Muutoksen olisi pyöräyttänyt näennäiskauniiden, kestävien ja kiiltävien kestokulutushyödykkeiden tulevat jätevuoret. Turhakkeiksikin kutsutut markkinamiesten tuotteet olisivat kaivaneet esille rakkauden. Tupaan astuessaan hänen kysymyksensä kuuluisikin: Onko täällä kilttejä aikuisia? Löytyisikö kirkassilmäisiä aikuisia, jotka uskaltaisivat vastata myöntävästi. Vieläpä rehellisesti. Minä en uskaltaisi. Hiljaisuuteni katkaisisi vastaus: Etsi rakkaus. Ei itserakkaus, vaan rakkaus itse. Mitähän se sellainen rakkaus voisi olla? Lukemalla kirjaa, siihen löytyi hyviä sanoja. Rakkaus on pitkämielinen ja lempeä. Aivan niin. Meillä olisi pitkää ja kärsivällistä mieltä, joka pysyisi pitkään voimakkaana ja säilyttäisi itsehillinnän. Aika monelta väkivallan teolta vältyttäisiin. Lempeydellä voisi rakastaa lähimmäisiään, jopa niitä jotka vihaavat meitä. Rakkaus ei kadehdi, kerskaa eikä pöyhkeile. Kadehtiminen voi johtaa tarpeeseen saada toisen omaa, joskus jopa varastamalla. Tarvitseeko kerskua itse tekemisiään olemalla itserakas, sillä oikean onnistumisen saa kuulla toisen huulilta. Ei tarvitsisi olla pöyhkeän ylpeä, vaan jospa olisikin läheiselleen nöyrä ja kunnioittava. Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti, eikä etsi omaansa. Olemmeko käyttäytyneet sopimattomasti, kun unohdamme vanhukset. Miksi emme huomaa naapurimme avuntarvetta? Onko se sopimattomuutta, että maaseutu autioitetaan? Etsimmekö me vain omaamme, kun vaadimme palvelut jokaiseen kortteliin katuvalojen loisteeseen? Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Jokainen syrjäytynyt tai syrjäytetty haluaisi tuntea rakkauden eikä vääryyttä. Valheiden verkoissa vääntelehtiminen tuottaa tuskaa. Osaisimmepa valita totuuden viettelevän valheen tilalle. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo ja kaikki se kärsii. Jaksaako rakkaus peitellä syleilyynsä kaikki kiireen verukkeella vailla huolenpitoa jääneet lapset ja nuoret? Kuinka kauan rakkaus jaksaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta vähäisimmille? Uskooko rakkaus ihmisen uudistumiseen luonnon ja luontokappaleiden kohtelussa? Toivottavasti oikea rakkaus löytyy ja toteuttaa uskon, toivon ja rakkauden. Meidän ei pitäisi olla vain antavana osapuolena, vaan meidän pitäisi iloita ja osata ottaa vastaan rakkaus, joka meille on annettu joulunsanomassa. Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen… 7.12.2009 Emmää mittää syyllist kaippa... Herätyskello ei soinut aamulla. Olen myöhässä. En muistanut virittää kelloa herättämään. Syy ei ole tietenkään minussa, vaan kellonvalmistajassa tai kelloseppien valvonnassa. Maitolasi kaatui pöydälle, kun tönäisin sen nurin. Syy ei voi olla minussa vaan lypsäjässä, meijerissä, kaupassa tai koko maidontuotantoketjun valvojassa. Jos ei siellä, niin lasitehtaan laaduntarkastaja ainakin on syyllinen. Puurokin paloi pohjaan. Unohdin sen kun lueskelin lehteä. Syy ei ole minussa vaan lieden valmistajassa, kattilan valmistajassa, myllärissä tai niiden valvontakoneistossa. Syy voi olla julkisen sanan neuvostossa, kun antaa toimittaa liian mielenkiintoista luettavaa. Laitoin kengät vääriin jalkoihin. Syy ei ole minussa vaan suutarissa, kenkäkauppiaassa tai näiden tarkastusorganisaatiossa. Vai olisiko se kuitenkin vasenoikeakätisyyden valvojan syy? Kastuin sateessa. Sateenvarjo jäi kotiin. Syy ei ole minussa vaan säätieteilijässä, joka kertoi sateisesta säästä, mutta ei käskenyt ottaa sateenvarjoa mukaan. Missä se ilmatieteenvalvoja taas on? Täydellinen aamu oli tämäkin. Kaikki meni pieleen, mutta onneksi ei omasta syystä. Kyllä virheeseen aina syyllinen löytyy. Kaikkeen on syyllinen se joku tai viimekäden virkamies. Miksei täällä ole muita? Aivan, nyt on sunnuntai. Miksei kukaan sanonut minulle? Taas se viikonpäivien valvoja kyttää väärässä paikassa vääriä asioita. … sillä syyllinen löytyi yleisönosastolta. Se joku on poliisi. Yleisönosastosta lueskelin: Poliisi kiusaa nuoria ottamalla ajokortteja pois. Totta se on. Kortteja on otettu pois vakavista piittaamattomuuksista ja useista liikennerikoksista. Kirjoittajan mukaan nuori menettää työpaikkansa, kun ei pääse ajelemaan töihin. Eipä ole ennen poliisin syyksi luettukaan nuorisotyöttömyyttä. Toinen taas oli tuskastunut, kun poliisi kutsuu nuoren - vanhempiensa kanssa - keskustelemaan poliisin luo mitättömistä asioista. Hupsista vaan. Vai on pahoinpitelyt, varastelut ja päihtyneenä häiriköinti mitättömiä asioita. Kirjoittajan mukaan nuori ahdistuu, kun joutuu poliisin syyllistämäksi. Hänen mukaansa nuori voi jopa syyllistyä rikokseen tuskissaan. Tällaista Kanta-Hämeessä. Mitenkähän muualla? Minua saa lähestyä meililläkin osoitteessa: iivarismi (at) gmail.com 16.11.2009 Olisipa puhuva patsas! Näkevätkö vain suurmiehet rikollisia tapahtumia? Hekään eivät niistä kerro, sillä hehän ovat patsaina. Hämeenlinnan keskustaa valvoo Sibelius ja Helsingin rautatientorin kovin jätkä on Aleksis Kivi. Mannerheim ratsastelee Mikkelissä ja Helsingissä. Muitakin näkijöitä on, mutta hekään niistä eivät kerro, vaikka elävät. Siksipä kirjoitin tiedotteen keskellä päivää, keskellä kaupunkia, keskellä ihmisiä tapahtuneesta automurrosta näin: ”Näkikö Sibelius automurron Hämeenlinnassa? Eilisen iltapäivän aikana Sibeliuksen patsas katseli aitiopaikalta kuinka nykyajan musiikkilaite lähti varkaan mukaan. Sibeliuspuiston vieressä pysäköitynä olleen auton sivuikkuna heläytettiin rikki. Autostereot soittanevat musiikkia varkaan mukana jossain muualla. Stereoissa sisällä olleen CD-levyn säveltäjästä ei ole tietoa. Tekopaikan katu on saanut nimensä Birger-jaarlista, jonka aikana säädettiin rauhanlait. Yksi rauhanlaeista oli käräjälaki, jonne tämänkin teon tekijä saateltaisiin, jos vinkit osuisivat kohdalleen.” Iltapäivälehti tulkitsi tämän veistelyksi. Sitäkin se varmaan on. Pohdiskelin tiedotetta kirjoittaessani kuitenkin asiaa syvällisemmin. En tiedä kuinka moni niistä yli kolmesta tuhannesta netissä tiedotteen lukeneesta ymmärsi ajatuksenjuoksuni. Mihin on hävinnyt yhteisöllinen välittäminen? Onko tärkeää vain minä itse ja minun asiat? Mistä johtuu, ettei haluta todistaa tai ilmoittaa näkemästään poliisille. Yhteydenpitoväline kännykkä on kaikilla suomalaisilla. Sibeliuksen soitinvalikoimaan se ei kuulunut. Pohdiskelu päättyy aika nopeasti johtopäätökseen, todistaminen on vaivalloista ja joskus jopa vaarallista. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät halua kuluttaa kallista aikaansa poliisikuulustelussa ja ehkä vielä oikeudessa. Saattaapa rikollinen vielä uhkailla jälkikäteen. Tietysti nopealla ilmoittamisella poliisille voisi välttyä todistamisesta, kun poliisi nappaisi tekijän suoraan rikospaikalta kiinni. Vuosia on pohdittu ja esitetty todistajansuojelua ja nimettömänä todistamista. Olisiko nyt vihdoin aika tehdä jotain? Tämä tietysti vaatii lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. Aleksis Kiven säkeistä löytyy kohta ”kaukana kavala maailma”. Valitettavasti se on monelle liian lähellä, vaikkapa Sibeliuspuiston vieressä olleen auton omistajalle. Toivottavasti jonkun jalkapalloilijan patsas potkaisee tämän pallon lainsäätäjille. Poliisi tarvitsee kuulevia korvia ja näkeviä silmiä. 21.10.2009 Lasse Liukas-Keli ja Heikki Heijastin Kelikamerassa näkyi lunta ja säätieto lupasi yöpakkasta. Jaaha, taas on aika laskeutua uuninpankolta ja ryhtyä töihin, Lasse Liukas-Keli pohdiskeli venytellen jäseniään. Hänen vuotuinen työrupeamansa oli alkamassa. Salaista tehtäväänsä hän pääsi suorittamaan joka vuosi ihan yllättäen. Jokainen oli tietoinen Lasse Liukas-Kelin puuhista, mutta kesän nautinnot olivat saatelleet koko miehen unholaan. Lasse Liukas-Keli kaivoi pöytälaatikostaan toimintasuunnitelmansa. Ensimmäinen tehtävä oli muistutella ihmisiä, etteivät vaan menisi vaihtamaan talvirenkaita. Lasse Liukas-Keli osasi kauko-ohjata ihmisten ajatuksia ja lähetteli viestiä ”Ehtiihän ne vielä ensi viikollakin”. Tästä se Luisto-Sliksikin tykkäsi. Seuraavaksi Lasse Liukas-Keli päätti puuttua hitaasti, arvokkaasti ja turvallisesti ajelevien nopeuksiin. Hän ohjelmoi kuskien mielensyövereitä ja kaasujalan lihaksia onnistuneesti, sillä vauhdikas ajelu jatkui kelistä ja olosuhteista välittämättä. Autoissa hyräiltiin ”Olen teiden Rubinstein - vai muka liukasta”. Lasse Liukas-Kelin leikekirja täyttyi lehtien poliisiuutisten ojaansuistumisista ja muista pöllähdyksistä pientareelle. Hän myhäili onnistumistaan. Poliisi ja tieturvallisuusihmiset odottavat kuitenkin näkevänsä lööpin ”Lasse Liukas-Keli pidätetty”. Samaan aikaan Heikki Heijastin kärsi ahtaanpaikankammosta ja pimeästä. Hänet oli tungettu pöytälaatikkoon yhdessä kaveriensa kanssa. Heikki heijastin päätti lähettää avunpyyntöviestin: ”Auttakaa minut ulos täältä pöytälaatikosta, jossa olen lojunut aivan turhan panttina. Minua ei ole ulkoilutettu kertaakaan koko syksyn aikana. Tahtoisin päästä ihmisten ilmoille tuulettumaan ja luomaan kajastuksia autoilijoille. Tarvitsen valoa tullakseni näkyväksi. Valonsäteillä voisin kertoa autoilijoille, että tämä kantajani on kaverini ja suojelen häntä vaikka pimeys ympäröisi. P.S. Pekka Pyöränvalokin tuossa heräilee.” 27.5.2009 Koirani heiluttaa häntäänsä lain muutoksille Koirani heiluttaa häntäänsä, kun kuulee eläinten oikeuksien paranemisesta. Näin tulkitsen. Itsellään sillä ei ole ollut huolta, mutta joillakin kavereillaan kyllä. Viimeinkin eläinten huonoon kohteluun ollaan tekemässä kunnolla sanktioituja lainmuutoksia. Työryhmä on esittänyt rikoslakiin muutosta, jossa tulisi myös eläinsuojelurikoksen törkeä tekomuoto. Tähän asti rikoslaissa on ollut vain kaksi lievää tekomuotoa: eläinsuojelurikos ja lievä eläinsuojelurikos. Eläinsuojelulaissa on vain eläinsuojelurikkomus. Normaalisti lainsäädännössä rikolliset teot jaetaan kolmiportaisesti: törkeään, niin sanottuun tavalliseen ja lievään tekomuotoon. Mielestäni samalla tulisi muuttaa myös rikosnimikkeet. Eläinsuojelurikos antaa helposti kuvan, että eläinsuojelu on rikos. Tässä yhteydessä olisi helppo muuttaa rikosnimikkeet enemmän puhutteleviksi. Miksei kirjata suoraan, että kyseessä on pahoinpitely. Pahoinpitelyn mieltää jokainen helposti, että nyt sattuu. Aivan helppo homma, kun pahoinpitely sanan eteen lisätään vain sana ”eläimen”. Asian vakavuutta voisi korostaa myös sillä, että eläimiin kohdistuvat rikokset siirrettäisiin omaan lukuun tai vaikkapa ympäristörikoksia koskevaan lukuun. Nyt eläinsuojelurikos löytyy samasta luvusta mellakoinnin, sukupuolisiveellisyyden ja uskonrauhan kanssa. Väitetään, etteivät kovemmat rangaistukset vähennä rikollisuutta. Voi olla niin. Uskon kuitenkin, että puhuttelevammat rikosnimikkeet voivat vähentää. Ihmismieli rakentaa moraalista ohjeistusta toiminnalleen ja saattaa ohjautua oikeaan suuntaan, kun saa mentaalisen tuntemuksen pahoinpitelystä. Australialainen filosofi Peter Singer korostaa, että kaikki sellaiset eläimet, jotka kykenevät tuntemaan kärsimystä, on otettava moraalisen toiminnan piiriin. Toisin sanoen me emme saa tuottaa kärsimystä millekään elävälle olennolle. Tuollaisia ajatuksia syntyy, kun olen saanut kahdeksan vuotta kuljeskella hihnan perässä koirani johdattamana. Pienenä matemaatikkona päätin laskea kuinka monta kilometriä olen iloista häntää seurannut. Vuoden jokaisena päivänä vähintään tunnin lenkki on kahdeksan vuoden aikana 2920 tuntia tallustelua poluilla ja metsissä. Jokaisena tuntina olemme varmuudella tehneet matkaa viisi kilometriä, sillä välillä on heitetty laukaksikin. Kalkulaattorin numerot pysähtyivät lukuun 14600. Siis lähes viistoista tuhatta kilometriä on taivallettu. No eihän se ole kuin toistakymmentä kertaa Kilpisjärveltä sen satamakaupunki Helsinkiin. On noilla lenkeillä jokunen happimolekyylikin kulkeutunut aivoja piristämään. Suomimiehen heikoin lenkki sydän on lyönyt muutaman harjoituslyönnin. Aika monta, kun sata kertaa minuutissa se vähintään on takonut. Nopea laskutoimitus: 2920 tuntia x 60 min x 100 = n. 17,5 miljoonaa. Niin, että jossain ollaan sentään miljonäärejä. Pikkuisen ovat lihaksetkin puuhastelleet kulkureiteillämme loikkiessa. Kahdeksan kertaan olen saanut ihailla vuoden aikojen vaihtelut tarkkaavaisemmin kuin koskaan ennen. Enpä ole ennen tutkinut puiden alustoja ja ruohonkorsia, mutta koiran kuonoa seuratessa on omakin katseeni kohdistunut luonnon kiertokulkuun. Jokunen lintujen konserttikin on avaran taivaan konserttisalissa kuultu, kun ei ole asfalttia tallattu, vaan kierrelty lähikairoja. Yön hämärissä hankien pinnalle piirroksensa tehneiden jälkiä on seurailtu ja joskus osuttu ilmavoimien ja maavoimien yhteenottopaikalle, kun jäljistä päätellen haukka on napannut hangella kulkeneen nelijalkaisen jyrsijän. Kylmänkukkaa on ihailtu ja näsiän tuoksusta nautiskeltu. Järvien rannoilla on katsasteltu aaltojen leikkiä ja sorsapoikueiden sukelluksia. Ruskan maalaamia maisemia on joutessaan verkkokalvoiltu. Vaikea on olla suosittelematta koiran tuomaa laatuaikaa, laatuliikuntaa ja laatuhavainnointia. Sehän taitaa olla elämänlaatua. Kahdeksan vuotta sitten en ollut koiraihminen, mutta nyt olen. Kaverini johdattelee minua virkeydellä ja uteliaisuudella ja täyttää jokaisen soluni endorfiinilla ja mieleni euforialla. 13.3.2009 Ei enää vanhoja tuttuja Haluan päästä eroon vanhoista tutuista. Luit oikein. Haluan ettei minulla ole enää vanhoja tuttuja. Minua on alkanut korpeamaan, että he ovat aina julkisuudessa lehtien palstoilla. Niin he ovat. Vanhat tutut. Jaa, että olen kateellinen. En tosiaankaan. Päinvastoin säälin heitä. Ei päivää, ettei heistä saa lukea jostain valtalehdestä tai pienemmästä paikallissanomasta. Onpa näistä minun vanhoista tutuista kasattu omia aikakausilehtiäkin. He ovat joutuneet julkisuuteen. Niin pääsisihän heistä tietenkin eroon kun ei välittäisi. Mutta minä välitän. Siksi tuttavuuteen johtavat asiat ovat alkaneet korpeamaan minua. Korpeamaan. Se olisi kyllä hyvä paikka se korpi. Lähtisinkö erakoksi korpeen? En minä sinne voi lähteä. Sittenhän en välittäisi tutuistani. Haluan välittää heistä. Haluavatko he itse tätä julkisuutta? Tuskin. Ovatko he uhreja, nämä minun vanhat tuttuni? Osa on varmasti sitäkin. Jaa, että minä olen itsekäs, kun haluan eroon vanhoista tutuista. En ole. Paremminkin haluaisin, että he olisivat ystäviä, kavereita tai läheisiä. Eivätkö vanhat tutut sitä ole? Eivät välttämättä. He eivät itsekään haluaisi olla minun vanhoja tuttuja. Heistä on kuitenkin tullut minun vanhoja tuttuja. Tahtomattaan. Eikö sellaisista tutuista sitten ole helppo päästä eroon? Ei tunnu olevan. Heihin törmään päivin ja öin. Mikähän siinä on, että näitä tuttavuuteen pyrkiviä aina riittää. Heistä ei kuitenkaan tule kavereitani tai ystäviäni. Vanhoja tuttuja heistä kuitenkin tulee. Taas media saa uusia julkkiksia joista kirjoitella. Miksi heistä kirjoitellaan ilman nimiä? Kuitenkin mainitaan, että he ovat tuttujani. Lisääkö julkisuus näiden uusien tuttavuuksien syntymistä? Antaako se oppia uusille tuttavuuteen pyrkijöille? Eihän tuo voi olla mahdollista, että on nimetön julkkis. Kyllä se on. Näin heistä kirjoitetaan. Poliisi selvitti laajan murtosarjan ja pidätti vanhan tuttavansa, joka on syyllistynyt aikaisemminkin lukuisiin omaisuusrikoksiin. Tai tätä pahoinpitelijää voidaan luonnehtia poliisin vanhaksi tuttavaksi. Tai rattijuoppo oli poliisin liiankin hyvä tuttu. Oikeastaan en minä heistä eroon halua, sillä minä välitän heistä ihmisenä. Haluaisin kutsua heitä ystäväksi tai kaveriksi. Siihen pääsemiseksi tarvitaan apua. Ystäväni ja kaverini eivät voi esiintyä tuollaisessa nimettömässä tuttuusjulkisuudessa. Yksin en voi heitä auttaa. Meitä poliisejakin on rajallisesti, joten mekään ei aina ehditä auttamaan ennalta. Eikä siihen auta valvontatekniset vempeleetkään. Uhrit tarvitsevat apua. Niin se on. Rikoksentekijä voi olla uhri jo ennen ensimmäistä rikosta. Siksi tarvitaankin tuttavuusjulkisuutta ehkäisevää läheisyyttä. Se on täsmäpenisilliini tähän tuttavuustautiin. 26.02..2009 Ilmeenmuutos leviää Sitä on liikkeellä. Ei. En tarkoita hengitysputkia tukkivaa räkää, enkä kroppaa keittävää kuumeilua. Nyt on liikkeellä aivan toisenlainen tarttuva kuljeskelija. Aikaisemmin tätä salakavalasti tarttuvaa mielialavirusta on tavattu Lapin lumoavien latujen hiihtelijöillä. Nyt sitä on löydetty etelänkin lylynlykkijöiltä ja jopa retkiluistelijoilta. Kaikki ei menekään etelästä pohjoiseen, vaan pohjoisen puhurit saavat aikaan laskeumia myös tänne lannanmaalle. Etelässäkin on nyt tapahtumassa ilmeenmuutos. Aivan, ilmeenmuutosta esiintyy ilmastonmuutoksen lisäksi. Miten tästä oikein selvitään? Ei syytä huoleen tämä leviävä ilmeenmuutos on hyväntapainen. Hiihdellessäni kirkkaassa auringonpaisteessa, asia kirkastui minulle. Ilmeenmuutos on saavuttanut etelänkin. Ensin luulin, että vastaantulija tuntee minut ja siksi hymyilee ja nyökkäilee. Hän ei ollutkaan ainoa, joten jostain muusta täytyi olla kyse. Eivätkä edes vaalit ole tulossa, jolloin ehdokkaat vetelevät jakoavainhymyään yrittäessään avata viimeisetkin äänihanat. Hei. Tämähän on sitä samaa tarttuvaa lajia, joka ilmenee keväisin Lapin laduilla. Kaikki hymyilevät ja moikkailevat toisiaan. Elääkseen ja vahvistuakseen tämä positiiviisuusbasilli tuntuu vaativan aurinkoa ja valkoista lunta. Ilmastonmuutos onkin tämän ilmeenmuutoksen uhka. Tämä talvi on onneksi ollut suosiollinen kuljeskelijan leviämiselle. Onneksi tämä mielialavirus ei pelkää lamaa, lomautuksia eikä irtisanomisia. Tulisikin kunnon laajamittainen hyvän mielen pandemia, joka tarttuisi jokaisen hymysoluihin. Onneksi G-miehet tai mitä päämiehiä he ovatkin yrittävät G-8 tai G-20 kokouksissa estää ilmastonmuutosta. Sitähän pitäisi tietysti kaikkien estää, sitä ilmastonmuutosta. Samalla edistäisimme ilmeenmuutosta. Saisihan se ilmeenmuutos levitä työmatkabusseihin ja ansaintapaikoillekin. Saattaisi lannistaa lamankin. Kukaan ei varmaan yrittäisi keksiä rokotetta tätä kulkevaa palvelijaa vastaan. Luonto lääkitsee mielialaa. Ladulla lykkiminen pukkaa positiivisuutta. Lumikiteiden tanssi tasapainottaa. Kevätaurinko kääräisee kainaloonsa. Taidankin tästä lähteä hiihtämään, hymyilemään ja moikkailemaan. 16.12.2008 Jouluhoroskooppi Istuin vanhan harmaapartaisen viisaan miehen kanssa Korvatunturilla katselemassa tähtitaivasta ja mietiskelemässä maailman menoa. Ihmiset ovat luistelleet heikoille jäille elämässään. Ei noudateta kymmentä käskyä eikä myöskään kotomaamme kirjoitettua lakia. Liian paljon ikävää vain sattuu ja tapahtuu elämällä horroskaapissa. Tähdet sen kertoivat. Nyt tehdäänkin horoskooppi, sillä niiden väitetään toteutuvan. Totta kai, kun ihmiset elävät ja uskovat niiden mukaan. Ei muuta kuin lyhimmälle työmatkalle eli tuumasta toimeen. Ei me astrologiasta mitään tiedetty eikä välitetty, sillä päätimme tehdä ihan oman horoskoopin, herättämään horroksesta. Vaaka Punnitset ja tasapainotat tekosi ja toimesi niin, etteivät vääryyden voimat heilauta vaakaa vaarallisille lukemille. Autat toisia nostamaan painavimmat punnukset väkivallattomuuden ja oikeudenmukaisuuden kuppiin. Vakautat vihamielisyydet. Skorpioni Sinulla on myrkyllinen piikki, mutta et sinä sillä itseäsi pistä. Neuvot ja opetat, ettei kukaan muukaan pistä itseensä vaarallisia välittäjäaineita ja tajunnansumentajia. Kitkemällä kysynnän poistat huumevälittäjiltä markkinat ja selvität pienten päänupit. Jousimies Katkot sodan vasamat ja muutat ne lähimmäistä rakastaviksi rauhan ja rakkauden nuoliksi. Niitä voit sinkoilla ympäriinsä maailman ihmisten maalitauluihin. Autat ettei aseen piippu osoita koskaan ketään, ei itseä eikä toista. Kauris Kauniilla katseellasi kiikaroit katveesta syrjäytyneet. Isket heille toivon kipinän silmäniskun. Ylväällä askelluksella näytät, että elämässä on toivoa. Komeilla loikilla pääset vikkelästi auttamaan umpimetsään erakoitumassa olevia. Vesimies Pienistä pisaroista luot vuolaan virran, joka kuljettaa luonnon puolesta töitä tekeviä laivoja valkoisin purjein puhtaaseen satamaan. Matkalla virkistätte luonnon monikäyttöisyyden sitä tuhoamatta. Jaat tätä virvoittavaa elämän eliksiiriä kaikille janoisille. Kalat Pidät huolta ettei kateus vie lajitovereitasi vedestä. Et anna mammonan perässä juoksevien luoda lisää kateuden ilmapiiriä. Heilautat pyrstölläsi tulemaan luo eikä vain irtisanomaan omien lompsien vauraudeksi. Oinas Sinä kuohittua pässiä tarkoittava oinas suojelet lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Toteutat oppiasi myös nykypäivän orjakaupan uhrien vapauttamiseen. Teet mielen kastraation toista ihmistä riistäville himoille. Härkä Pidät laumasi aitauksessa, ettei kukaan etsisi aidan matalinta kohtaa tai murtaisi veräjää päästäkseen varkaisiin toisen härän vihreämmälle niitylle. Kasvatat karjasi ravitsevalla rehellisyyden rehulla. Kaksonen Kaksoset ovat läheisiä toisilleen. Levitätte läheisyyden ja yhteisöllisyyden lämmintä virtausta sulattamaan itsekkyyden. Tuotte välittämisen veljeyden, käsi kädessä, tervehdyttämään ja avartamaan ajatukset auttamiseen. Rapu Saksillasi leikkaat rikki suvaitsemattomuuden sumput ja ratkot rasismin riimut. Silppuat stereotypioiden kietomat ennakkoluulojen kahleet. Leikkaat ja jaat ymmärrystä tarjoavat monikulttuuriset tarjouskupongit. Leijona Eläinten kuninkaana karjahtelet eläinten oikeuksien puolesta. Kirjoitat kavereidesi hyvinvoinnin arkipäivän aforismiksi. Hoitajille kehräät kiitokseksi, mutta avaat kitasi väärille näennäiskeinoille vaaralliseen vapauttamiseen. Neitsyt Sinulla on hallussasi kaikista tärkein asia. Se on joulun sanoma ja silloinkin seurattiin tähteä. Ilman seimen synnytystäsi meillä ei olisi joulua. Kerro se kaikille, ettei joulu ole vain lahjavuori ja yltäkylläinen mässäilyaika, vaan se on elämämme tärkeimmän ihmisen syntymäpäivä. Sitähän me haluamme muistaa jokaisena päivänä. 19.11.2008 Sinne ei yllä hallin hammas Mieki väärti Lapissa syntynyt pitkospuun tallaaja pöllämystyin, että suunnitelhaan oikheen lasketteluhallia Ounasvaarale. Maksaaki vain kymmenen miljoonaa euroa. Kyllä rahaa on. Nyt kimmeltää jonkun korvienvälipururata umpijäässä tai sitten ilmastonmuutossatheet ovat turvottanheet sahajauhot pahasti, että lasketteluhalli. Mutta vaihethaan meänkieli paikalliseen ja tuumitaan asiaa. Toivottavasti tekevät vahvakattoisen hallin, sillä Lapissa voi sataa niin paljon lunta, että joutuvat harjoittelemaan limboilulaskettelua, kun katto on sortunut pujottelukeppejä vasten. Pakko oli kokeilla omien purujen innovaatiokykyä. Lähdin sateeseen ulkoilemaan ja kostuttamaan purut. Heti alkoivat aivosolujäämät pelata. Ensimmäiseksi on tehtävä Finlandia-hiihtoputki Hämeenlinnasta Lahteen, kun talvet menivät ja legendaarisesta hiihdosta tuli laturetki Hollolassa. Jos sitten käy niin ikävästi, että tuleekin oikea talvi. Ei huolta, silloin latu voidaan tehdä putken viereen ja sisällä voivat saman matkan vetäistä rullaluistelijat. Pääsevät talvellakin tosi toimintaan lyhyissä trikoissaan. Lisää sadetta ja kostean purun innovaattori jatkoi jauhamistaan. Mitäs yhdestä ilmastonmuutoksesta. Tehdään lumenluontihalli, jotta toimeliaat saavat pöristellä moottorilumilingoillaan tai edes lapioida lunta. Seuraavaksi pamahti mieleen, että hirvikärpäset haittasivat sienestystä ja puolukan poimimista. No tehdään niihinkin hommiin halli. Sellainen hirvikärpäsvapaahalli. Mitäs jos joku haluaa kiivetä Himalajalle. Ei enää matkustuksen vaivaa ja kantajien palkkaamista. Tehdään halli siihenkin. Juoksumatto nostetaan pystyyn ja siihen kiviä kiinni. Sitä voi kiivetessä rullata, eikä edes putoaminen tee kipeää. Otetaan epohommien alppimajalaitteet uusiokäyttöön ja ohut ilmakin saadaan näille Everestien valloittajille. Pakkasen ja tuulen hoitaa muut koneet. Turhaa on lähteä massamaratonillekaan kauas rapakon taakse. Juoksumatot halliin vieri viereen ja digikuvaa reitistä valkokankaalle. Puolen vuorokauden lentomatkakin korvataan istumisella vieri vieressä matkustamosimulaattoriputkessa, siinä kulinarisoiden puolilämmintä lihavatkulia foliosta matkaeväänä nautiskellen. Mitäs jos laitetaan koko Suomi halliin ja siihen koneellinen ilmasto. Nappia kääntämällä saadaan ilmastonmuutos, eikä tarvita Kioton sopimuksia. Osuvat säätieteilijätkin aina kohdalleen ja voihan sitten kansanäänestyksellä päättää koska hiihdetään. Tai tehdään ainakin lohensoutulaite, ruohonleikkuuhalli tai rantarolexkauppiaista vapaa solariumhiekkakuoppa korvaamaan Pattayaa. Niin ja miten olisi yösuunnistushalli, sieltä olisi helppo löytää eksynyt. Tarvitsisi vain napata valot päälle, eikä entinen suunnistaja olisi nykyinen erakko. Muuten siihen lasketteluhalliin haetaan myös valtion rahaa lähes verovapaiden osinkomiljoonien lisäksi. On se hyvä, että haetaan, valtiohan voisi tuhlata rahat lapsiin, sairaisiin ja varsinkin vanhuksiin. Saattaisivat vielä palkata jonkun ulkoiluttamaankin vanhuksia. Menisivät hallirahat turhaan liikuntaan. Tärkeämpää on varmistaa mutkamäenlasku kesät talvet, kun Rovaniemellä on jo katettu moottoritie. Pakko on lähteä kuivattelemaan puruja, sillä näitä hienoja ideoita tuntuu riittävän. Onneksi on tuo hyötykuivuri kotona tai pitäisikö mennä naapurin latokuivuriin purujen kuivatukseen. Sinne latokuivuriin voivat tulla muutkin purunsa kastelleet tai jos eivät ymmärrä tulla niin saattakaa. Kaikesta huolimatta liikunta kannattaa kelillä kuin kelillä, kunhan ei kastele puruja.
21.10.2008 Vanha soppalautanen ja ripaus vierasta Viime viikkoina on avainsanaksi noussut yhteisöllisyys. Jokainen päättäjä miettii kuumeisesti mistä rahat yhteisöllisyyden palauttamiseen. Ei siihen mitään rahaa tarvita. Niukoistakin aineista voi kehittää kunnon kulinaristisen nautinnon. En aio esitellä kokin taitojani tai pula-ajan keittokirjaa, enkä aio tarjota pettuleipää. Muutaman reseptin tarjoan kuitenkin kadotetun yhteisöllisyyden löytämiseksi. Vapaasti pohdittavaksi. Kaikki alkaa ruokapöydästä. Liian usein ruokapöydälle on jätetty lappu, jossa lukee ”Jääkaapissa on maksalaatikkoa. Lämmitä sitä.” Perhe tulee ja menee eri aikaan. Kaikilla on kiire. Mitäpä jos jokaisessa perheessä päätettäisiin ottaa käyttöön uusi ruokailuresepti. Sen mukaan ainakin kerran päivässä kokoonnutaan yhteisen soppalautasen ääreen. Ruoka suussa ei saa puhua, mutta silti siinä olisi aikaa ajatusten vaihtoon. Silmästä silmään jutellessa syvimmätkin murheet ja tunteet on helpompi jakaa. Suorassa kommunikoinnissa asiat kerrotaan syvällisemmin. Perheen yhteisöllisyys palaa ja huomataan toistensa tärkeys. Voidaan antaa ja saada rauhaa ja turvallista tunnetta. Valitettavasti kommunikointi hoidetaan sähköpostilla, tekstiviestillä tai keltaisella lapulla. Niissä esitettyihin kuulumisten kysymiseen on liian helppo vastata OK. Mielen tuntemukset ovat aivan muuta. Miksi ihmiset ovat jättäneet vanhan perinteisen yhteisöllisyyden? Eikö sitä enää osata? Viihteellinen vauhdikkuus on täyttänyt vapaa-ajan. Oma lähin yhteisö saa jäädä. Kaikilla on kiire, vaikka kysyttäessä jokainen laittaa kärkipäähän perheen ja läheiset. Silti painetaan kiireellä kaiken muun perässä. Yhteisöllisyyden aikana kaikilla oli hyvää, jos yhdellä oli jotakin hyvää. Kuka voisi vielä kertoa mitä on yhdessä tekeminen ja toisista välittäminen? Kääntykää vanhojen ihmisten puoleen. He tietävät mitä on yhteisöllisyys. Viisaus katoaa heidän kuoltuaan, jos sitä ei oteta uudelleen käyttöön. Mistäs muualta voisi löytyä valmistusohje yhteisöllisyydelle? Yksi voimavara meillä ovat maahanmuuttajat. Useimmat heistä ovat tulleet yhteisöllisistä kulttuureista, joissa toisista välitetään edelleen. Eräs tuntemani senegalilainen kertoi, että hän hämmästyi Suomeen tultuaan sitä, että perheet eivät pitäneet yhtä eikä samalla kulmakunnalla asuvat tehneet asioita yhdessä. Mieluummin riideltiin kuin autettiin toista. Hän oli tullut Suomeen pelaamaan jalkapalloa ja huomasi, ettei joukkue pärjännyt, kun joukkueen yhteisöllisyys puuttui. Taitavatkaan yksilöt eivät yksin pystyneet pärjäämään. Olisi pitänyt olla yhdessä joukkue. Onko meidän läheisyyden ajattelu muutenkin hämärtynyt? Onko perheyhteisö murentunut lopullisesti? Taitaa olla. Tämän kiteytti hyvin somalialainen toimittaja Wali Hashi keväällä Tampereen Henki ja elämä – kirjamessuilla. Hän sanoi, että suomalaiseen perheeseen kuuluvat: isä, äiti, lapset, kissa ja koira, mutta isovanhemmat eivät kuulu. Valitettavasti näin on käymässä. Isovanhempien viisaus ei siirrykään seuraaville polville. Ei siis tikulla silmään vanhojen muistelijaa. Älkää vierastako muualta maahan tulleita. Voitte oppia jotain. Vähintään kohteliaisuuden. Seurustelu yksistään McDonald´sin ja normaalien ranskalaisten kanssa ei riitä. 12.8.2008 Kiusatun satu Kouluvaaran rinteessä keskisessä Hämeessä, komeat kymmenvuotiaat kuuset (Picea abies) kurkottivat kohden valoa. Opettelivat kestämään tuulen tuiverrusta ja tykkylumen painoa oksillaan. Ylväästi ne kasvoivat kohden tukkipuun mittoja. Toinen toistensa kanssa kilpaillen vahvistuivat vähitellen. Olivat mielessään parempia, komeampia ja kauniimpia kuin mitkään muut puut. Vuoronperään kuuset kehua retostelivat keskenään, mitä heistä tulee isona. "Minusta tulee suurin ja komein joulukuusi kaupungin torille", sanoi omasta mielestään kaunein kuusi. "Sehän on vain yhden joulun tarve", sanoi rungoltaan vahvin ja jatkoi: "Minustapa tuleekin urheiluhallin kurkihirsi, eikä se katto sorru." Kolmas jatkoi ylpeänä: "Minun runkopuuni on parasta ja tasalaatuisinta, joten minusta tulee kauneimmat paneelit edustussaunaan." Ylpeiden ja itseään täynnä olevien kuusten välissä kasvoi pieni, pyöreä ja hiukan kitukasvuinen kuusi, joka oli aivan hiljaa. Se oli tottunut olemaan hiljaa ja yritti olla mahdollisimman huomaamaton. Muut kuuset olivat aina pilkanneet sitä, tiputtaneet lumet sen päälle ja pommittaneet kävyillään sitä. Pieni poloinen oli jo tyytynyt osaansa. Nytkin suurin ja kaunein sanoi: "Sinusta ei tule muuta kuin ahventuro järven pohjaan." Tämän kuusen ainoa kaveri oli linnun tuomasta siemenestä paikalle eksynyt surukuusi (Picea abies f. pendula). Se tunsi kaveruutta, koska sen omat oksat roikkuivat surullisesti pitkin runkoa. Kaksin nämä kaverukset kuiskailivat toisilleen ja yrittivät auttaa kestämään kiusaukset. Koitti aika, jolloin monitoimikone tuli paikalle ja parturoi rinteen sileäksi. Vain pieni pyöreä kuusi ja surukuusi säästyivät. Metsänleimaaja oli ymmärtävä ja totesi, että nämä kaksi ylivertaista ja erikoista kuusta suojellaan. Myöhemmin ihmiset kävivät ihailemassa näitä erikoisia ja erinomaisia yksilöitä. Muiden tulevaisuus ei mennyt ihan tavoitteiden mukaan, sillä he joutuivatkin sellutehtaalle ja lopulta vessapaperiksi. Rehvastelijoille oli käynyt huonosti, sillä tyvilaho oli noussut niiden runkoon ja haaveet loistavasta tulevaisuudesta huuhtoutuivat WC-pytyn vetäisyllä viemäriin. Koulumaailmassa edellä mainitun kaltaisia kuusia kutsutaan oppilaiksi. Sielläkin kiusaamisen uhreiksi joutuvat ainakin hiukan erilaiset koulutien kulkijat. Syitä voi olla monia, ulkonäkö, tavat, menestyminen tai menestymättömyys. Joskus ei tarvita oikeastaan mitään syytäkään, tilanne vain ajautuu siihen. Tätä hyvinkin raadollista kiusaamista ja kiusatuksi tulemista esiintyy aivan liian paljon. Joten tarvitaan surukuusen kaltaisia vertaistukijoita. Metsänleimaajien rooli on taas opettajilla, vanhemmilla ja kaikilla asioita oikein ajattelevilla. Heidän tulisikin kaikin tavoin huolehtia, että jokainen voi kasvaa elämässään halutulle tielle. Kiusaajiakaan ei pidä ajaa ahdinkoon, vaan tukea ja ohjata parhaimpaan päämäärään. Se päämäärä ei ole vahvemman oikeudella heikompien kiusaaminen, vaan yhteispeli. Kaksi sataa vuotta sitten syntynyt J.V. Snellman pyrki vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa ja totesi, ettei näin pienellä kansalla ole varaa väkivaltaan, vaan asiat pitää hoitaa sivistyksen avulla. Pitäisikö kiusaamista miettiä vielä vakavammin? Pitäisi. Koulukiusaaminen onkin rikos Laissa ei valitettavasti säädetä kiusaamista rikokseksi. Kiusaamista voidaan tulkita liian helposti vain yleiskielisen merkityksensä mukaisesti pieneksi kiusoitteluksi, jopa huvittavaksikin asiaksi. Onkohan siinä yksi syy, ettei asiaan paneuduta riittävällä vakavuudella. Siksipä pitäisikin puhua kiusaamisilmiöstä oikeilla nimillä. Miltä kuulostavat: pahoinpitely, laiton uhkaus, kiristys, kiskominen, kunnianloukkaus, vapaudenriisto, pakottaminen sekä yllytys ja avunanto em. rikoksiin. Jokaisessa koulukiusaamisessa on juuri kyse jostakin edellä mainituista rikoksista. Ne kaikki ovat rikoslaissa säädetty rangaistaviksi. Kukaan ei varmaan halua lasten tekevän rikoksia. Alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa, mutta rikoksentekijä hän voi olla. Siksi asiaa käsittelevät sosiaalitoimen ihmiset. Kouluissa ja kotona olisi hyvä tutkiskella edellä mainittujen rikosten tunnusmerkkejä. Sen jälkeen koulukiusaamista voitaisiin yhdessä miettiä uudessa valossa. Toivotan kaikille oikein hyvää kouluvuotta uuden oppimisessa. 26.6.2008 Rikoslaki onkin tarjousesite Taas on se aika vuodesta, että poliisipiireissä ja mediassa tutkiskellaan edellisen vuoden rikostilastoja. Kasvukäyriä ihmetellään ja mietitään syitä. Eri viranomaiset ja tutkijat pohtivat keinoja rikollisuuden vähentämiseksi. Samoja syitä löydetään. Syrjäytyminen. Oikein. Välinpitämättömyys. Oikein. Monia muita yhteiskunnan ilmiöitä ja yksilön mieleen vaikuttavia asioita käytetään selittävänä tekijänä. Ollaan viisaita ja osittain oikeassa. Mutta. Olisiko syy kuitenkin se, ettei rikoslaki kiellä tekemästä rikoksia? Jaa, että mitä? Niin, rikoslaki ei kiellä tekemästä rikoksia. Laki on kirjoitettu aivan eri muotoon. Se onkin lähinnä tarjousesite, kun teet jotain, saat jotain. Oikeastaan ainoat kiellot löytyvät tieliikennelaista, siellä liikennemerkki kieltää kääntymästä vasemmalle. Sitäpä noudatetaankin. Kännissä ajamista ei kielletä. Mikäli ajat juovuksissa, tarjotaankin sakkoa tai vankeutta. Ai niin. Ajokieltoa voi kyllä tulla. Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen. Tällaisen tarjouksen rikoslaki tekee toisen lyömisestä. Minkäänlaista kieltoa siitä ei löydy. Lyöjä haluaakin vielä enemmän, silloin rikoslaki tekee uuden tarjouksen. Samoin kuin myyntikanavat tarjoavat: ”Tämäkään ei riitä, saat vielä lisää.” Lyö enemmän ja käytä enemmän väkivaltaa ja saat enemmän vankeutta. Varsinaisia tarjouksia. Lopulta päädytään toisen hengen viemiseen. Sitäkään rikoslaki ei kiellä, vaan toteaa ”joka tappaa toisen, on tuomittava vankeuteen määräajaksi.” Samanlaista kaupankäyntiä käydään toisen omaisuuden nyysimisestä. Ensimmäinen tarjous on pieniarvoisen omaisuuden anastaminen ja saat näpistyksestä sakon. Mitä enemmän viet, saat sitä enemmän rikoslain seuraamusta. Toiset säännökset on kirjoitettu muotoon ”jos teet jotain saat sellaisen rangaistuksen”. Turha ihmetellä miksi virkamiehetkin syyllistyvät joskus laittomuuksiin. Rikoslaista ei löydy kieltoa tehdä virkarikoksia, vaan tarjouksia: ”jos teet tätä, maksa myöhemmin”. Onneksi virkamiehet Suomessa tietävät itse mikä on oikein ja mikä väärin. Ainakin osa tietää. Pitäisikö lainsäädännön tekstejä muuttaa? Pitäisikö niiden oikeasti kieltää tekemästä tuhmuuksia? Vai pitäisikö edelleen uskoa, että ihmiset saadaan tekemään tai jättämään tekemättä tiettyjä asioita? Välillä tuntuu, että aina löydetään itselle oikeutus tehdä mitä julmimpia tekoja. Asiat selitetään ja syyt haetaan muualta ja itse saadaan porskuttaa edelleen samaa omaa vääristynyttä rataa. Löytyy kieltojakin tehdä edellä mainittuja rikoksia. Kiellot löytyvät raamatun kymmenestä käskystä. Niissä kielletään tappamasta, himoitsemasta toisen omaa, kielletään antamasta väärää todistusta lähimmäisestä. Kymmentä käskyä noudattamalla olisivat rikostilastot aivan uudenlaisia. Niin. Olisiko se tilasto, jossa ei olekaan lukuja? Tärkeintä on kuitenkin, että jokainen tietäisi itse mikä on oikein ja mikä väärin. Miten voidaan katua ja pyytää armahdusta asioista, joita ei edes mielletä vääräksi? Mooseksen laki olikin oikeusohjeena Ruotsi-Suomessa 1608 lähtien. Mitäs jos?
17.6.2008 Juhannuksen aurinko Ajatelkaa ajellessanne kohden kotirannan kokkoa. Kiireettömyys kruunaa kauniin kesäpäivän kulkemisen kotiseudulle. Katselkaa kaunista maisemaa. Ammentakaa siitä rauhallinen matka koheltamatta turvallisesti perille. Unohtakaa urheiluhenkisyys veneillessäsi sinisen sisäveden laineilla. Pelastusliiveillä vakuutatte itsenne veden syövereihin syöksymisestä. Pinnalla pysyy pää lailla laulujoutsenen. Juhannustilasto ei saa omaansa. Rauhoittukaa riidattomaan mittumaarin viettoon. Päästäkää paineet saunan hyväilevissä löylyissä. Vihdalla ropsutatte rentoutta arjen raadannasta kroppaanne. Katselkaa rantakaislikon puolisukeltajien iloista sukeltelua. Iloitkaa yöttömän yön auringon kehrästä läheistenne kanssa. Käyttäkää kohtuullisesti ilolientä, jos lainkaan. Nauttikaa luonnon läheisyydestä turruttamatta tajuntaanne. Tuottakaa tyytyväisyyttä tuttavillenne. Pitäkää perheenne satakielen viserryksessä. Näyttäkää nuorisolle empaattisuuden myötäelämistä. Katselkaa luonnonnäytelmässä kuikkaemon huolehtivaista sukeltelua poikastensa kanssa. Siipisulkien suojassa saattelevat turvalliseen poukamaan. Katselkaa kiitollisuudella kaunista kotimaatamme. Ammentakaa voimaa viihtymällä valossa toistenne seurassa. Väkivaltaa välttämällä voitatte elämänne tulevaisuuden. Hanhiemon halauksesta mallintakaa mielenne. Onnellistakaa oma olonne. Katselkaa kokon kipinöiden kirmailua, hiiltyvien puiden läheisyyden lämpöä. Luonnon lapsien lämmintä luritusta kuunnellessa mieli rauhoittuu. On aika toivottaa jalostunutta juhannusta jokaiselle.
|
