Minna Laukka
20.8.2010 Alokkaana "murharyhmässä" Uudessa työssä on ehtinyt vierähtää jo reilu kuukausi, joten on jo aikakin päivittää kuulumisia keskusrikospoliisista. Olen siis kenttätyöjaksolla krp:n tutkintaosastossa Vantaalla niin sanotussa ”murharyhmässä”, jossa tutkitaan henkirikoksia ja muuta vakavaa rikollisuutta. Minulla kävi uskomaton tuuri, sillä pääsin legendaarisen väkivaltarikostutkija Markku Tuomisen huonetoveriksi. Markku on vuosikymmenten varrella tutkinut lukuisia henkirikoksia, mm. Bodomin tapausta, ja voisin päiväkaupalla kuunnella hänen kokemuksiaan. Täytyy sanoa, että on vaikea keksiä mitään mielenkiintoisempaa työpaikkaa. Meidän osastossamme tutkitaan siis selvittämättömiä henkirikoksia ja toki uudempiakin tapauksia, jos sellaisia on sovittu meille siirrettäviksi. Lähes kaikki henkirikokset tutkitaan kuitenkin poliisilaitoksissa ja krp:lle tulevat lähinnä vakavimmat jutut, joita ovat olleet viime vuosina mm. Sellon tapaus ja koulusurmat. Osastossamme on myös uhrintunnistus-, eli DVI-yksikkö, joka liittyy muuhunkin kuin rikoksiin liittyvään poliisitutkintaan, eli esimerkiksi tuntemattomiin vainajiin, onnettomuuksiin ja luonnonkatastrofeihin. Vaikka osastomme perinteisesti tunnetaankin murhien tutkinnasta, eivät meille tulevat jutut ole pelkästään väkivaltarikoksia, vaan täällä tutkitaan paljon muutakin. Viime aikoina on selvitelty esimerkiksi törkeää petosta ja lisäksi osastollemme kuuluu myös kansainvälisiä poliisitehtäviä. Olen myös päässyt mukaan selvitystyöhön, jossa tutkitaan hukkumiskuolemia vuoden ajan yhteistyössä eri tahojen kanssa. Aihe on siinäkin mielessä kiinnostava, että tällaista tutkimusta ei ole aiemmin tehty. Työaikani noudattelevat virka-aikaa, mutta päivien sisällöissä on paljon eroa. Joinakin päivinä kuulustellaan tai käydään epävirallisemmin puhuttamassa henkilöitä, toisena päivänä saattaa olla edessä jonkun henkilön etsintä ja kiinniotto, välillä hoidetaan paperitöitä. Työ on tiimityötä, ja esimerkiksi vanhoihin henkirikoksiin liittyviä kuvioita pohditaan ja suunnitellaan niin yksin kuin yhdessäkin. Koska kyseessä on valtakunnallinen yksikkö, toisinaan pääsee piipahtamaan Vantaan rajojen ulkopuolellakin. Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, saimme kenttätyöjaksolle mukaan nipun etätehtäviä. Osa tehtävistä vaatii kenttäpuolen työtä, joten parin viikon kuluttua olen menossa viikoksi liikkuvaan poliisiin ja vielä tämän vuoden puolella käyn piipahtamassa ainakin teknisen tutkinnan puolella. Mielenkiintoinen syksy on siis kaikkiaan tulossa, joten kuulumisiin!
Kohti uusia seikkailuja! Kuuden viikon koulujakso on nyt ohi ja maanantaina on aika siirtyä kohti suurta ja tuntematonta, eli nuoremmaksi konstaapeliksi keskusrikospoliisiin. Kolme kurssikaveriani menee kenttätyöjaksolle liikkuvaan poliisiin, muut jatkavat työharjoittelupoliisilaitoksissaan. On varmaan turha sanoa, että kaikilla on kova polte takaisin töihin, vaikka kyllä koulullakin on ollut mukavaa. Kenttätyöjaksolla meillä ei ole enää nimettyä ohjaajaa, ja työskentely on itsenäisempää kuin harjoittelujaksolla. Opiskeluviikot ovat olleet melko työntäyteisiä. Meillä oli mm. yksi teknisen tutkinnan harjoituspäivä, jolloin teimme paikkatutkintaa lavastetulla rikospaikalla, piirsimme piirrosohjelmalla ja teimme ison pinon paperia tutkinnan tuloksista. Juhannuksen aatonaatto kului voimankäytön merkeissä. Meillä oli tuolloin rata-ammuntaa sekä useita aseenkäyttöön liittyviä harjoituksia koulun alueella olevassa harjoituskaupungissa. Muuten opiskelu on ollut aika sisäpainotteista, mutta kuitenkin käytännönläheistä, kun tunneilla on käyty paljon työharjoittelukokemuksia läpi. Illat koululla menivät koulutehtävien, treenaamisen, rantalentiksen ja muun yhdessäolon parissa. Jakso päättyi siis tänään perjantaina jaksokokeisiin, eli kirjallisiin kokeisiin, joita oli jälleen useammasta oppiaineesta. Alkuviikosta meillä oli itsepuolustuksen näyttökoe. Sen lisäksi oli juoksutesti, jossa tuli ilokseni minuutti parannusta puolen vuoden takaiseen. Kenttätyöjaksolle saimme mukaan nipun etätehtäviä eri oppiaineista. Niitä varten saa pitää yhteensä neljä viikkoa opintovapaata töistä jos haluaa. Myös päättötyö pitäisi saada alulle. Koululle palaamme helmikuussa. Tuolloin meillä on neljä viikkoa lähiopetusta ja sen jälkeen koe kaikesta opitusta. Se tuntuu vielä melko kaukaiselta, vaikka aika on kulunut tähänkin asti hurjan nopeasti. Lämpimiä kesäpäiviä kaikille lukijoille ja tsemppiä niille, jotka tälläkin hetkellä hikoilevat pääsykokeita varten. Niin minäkin tein täsmälleen kaksi vuotta sitten. Ei ollut aina helppoa lähteä työpäivän jälkeen kuntosalille tai lenkille, kieltäytyä kesäherkuista tai ottaa monisteita ja kirjaa käteen, mutta kun tavoite oli kirkkaana mielessä, motivaatiokin aina seurasi mukana. Hetkeäkään ei ole tarvinnut miettiä, kannattiko. Unelmien eteen kannattaa tehdä töitä! 10.06.2010 Hei! Kolmas viikko on jo nyt meneillään ja tällä viikolla meillä on ohjelmassa mm. juoksutesti, joka on naisilla 2000 metriä ja miehillä 3000 metriä tiettyyn aikaan juostuna. Tunnit ovat olleet aika istumis- ja teoriapainotteisia, mutta tänään maanantainakin pääsimme itsepuolustustunnilla hikoilemaan oikein kunnolla eikä mustelmiltakaan vältytty. Iltaohjelmassa on luokkien ja kurssien välinen lentopallo-ottelu koulun beachvolley-kentällä. Täytyykin tästä lähteä kannustamaan oma luokka kärkisijoille, joten palataan taas asiaan!
Kuvaaja: Paula Huvinen, Polamkin tiedotus
Aurinkoiset terveiset Tampereelta! Ensimmäinen kuudesta viikosta on jo takanapäin, ja taas on huomannut, miten nopeasti aika täällä koululla kuluu. On ollut todella mukavaa nähdä kurssikavereita ja vaihtaa kokemuksia työharjoitteluajasta. On myös hienoa nähdä, miten innoissaan kaikki ovat uudesta ammatistaan. Opiskelu on muuttunut tällä jaksolla aika paljonkin, jos aiempaan vertaa. Meidän tietysti oletetaan jo osaavan perusasiat, ja luentojen rinnalla on nyt opintokokonaisuus nimeltä Problem Based Learning, jossa siis ryhmissä käsittelemme erilaisia poliisityön haasteita ja teemme ”aivomyrskyjen” pohjalta kirjoitustöitä. Varsin mukavaa opiskelua, kun aiheetkin vielä valikoituvat ryhmän mielenkiinnon ja kokemusten pohjalta. Oppiaineita ovat tällä jaksolla mm. rikosoikeus, rikosprosessioikeus, psykologia, tietojärjestelmät ja poliisihallinto. Itseopiskelua on lukujärjestyksessä aika paljon. Myös päättötyötä ryhdytään jo tässä vaiheessa valmistelemaan, ja ainakin aihetta pitäisi jo miettiä. Päättötyön aihe voi olla oikeastaan mikä tahansa poliisin työhön liittyvä. Työharjoittelusta ja kenttäjaksolta kouluun palaavat pääsevät asuntolan uudempiin taloihin, eli tässäkin suhteessa on päästy eteenpän :). Meillä on edelleen kahden hengen soluhuoneet, mutta yhdessä asunnossa on enemmän huoneita, joten koko kurssimme naiset mahtuvat nyt samaan asuntoon. Asunnossa on myös yhteinen oleskelutila, televisio, ruoanlaittomahdollisuus ja wc/suihku jokaisessa huoneessa. Poissaollessamme myös vanhempia asuintaloja on alettu remontoimaan samantyylisiksi. Soluasuminen vaati omaan tilaan tottuneelta alkuun hieman totuttelua, mutta nopeasti siitä alkoi jopa pitää, kun kaverisuhteita alkoi syntyä ja iltaisin aika kului yhdessä jutellen ja urheillen. Koululle on aina kiva tulla, ja ilmapiiri on siinä mielessä erilainen moniin muihin paikkoihin verrattuna, että tuntemattomatkin tervehtivät toisiaan ja saattavat vaihtaa keskenään muutaman sanan. Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, kenttätyöjaksolle oli mahdollisuus hakeutua liikkuvaan poliisiin ja keskusrikospoliisiin. Itse hain jälkimmäiseen tutkinnan puolelle ja tulin valituksi. Ei varmaan tarvitsisi edes kertoa, miten iloinen ja innoissani olen asiasta! Tällä hetkellä näyttää siltä, että kirjoitan blogissani kuulumisia myös jatkossa. Siitä tulee varmasti mielenkiintoista, koska en itsekään ihan tarkalleen tiedä, mitä kaikkea tuleman pitää. Alkaneella viikolla meillä on mm. luvassa lisää Problem Based Learningiä eli PBL:ää, itsepuolustusta sekä käytännön harjoituspäivä. Lähiaikoina saamme myös kirjallisen palautteen harjoittelusta. Kiitokset ja lämpimät terveiset vielä Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle, erityisesti ohjaajilleni sekä muille työtovereille. Ensimmäinen poliisialan työpaikka ei varmasti koskaan unohdu ja lukemattomia kokemuksia rikkaampana on hyvä jatkaa opin tietä eteenpäin. Lämpimiä kesäkuun päiviä kaikille lukijoille!
29.4.2010 Kevät on saanut ihmiset koloistaan ja se on näkynyt myös lisääntyneenä rikosilmoitusten määränä. Viikonlopun juttuvuorossa tuli taas kymmenkunta uutta tapausta tutkittavaksi. Viikonloput ovat joko leppoisia tai kiireisiä, mitään välimuotoa on harvemmin ollut. Yleensä viikonloppuaamuisin on vähintään yksi rikoksesta epäilty kiinniotettuna pääpoliisiasemalla, minne sitten yleensä kaksin toisen rikostutkijan kanssa ajetaan kuulustelureissulle. Jos tarve vaatii, jalkaudutaan myös rikospaikoille siviilivaatteissa. Rauhallisina viikonloppuina on aikaa esimerkiksi kasata kesken olevia pöytäkirjoja tai käydä etsiskelemässä poliisin kaipaamia henkilöitä. Työharjoitteluaika alkaa vähitellen lähestyä loppua. Vappu vierähtää töissä ja sen jälkeen on enää kaksi viikkoa töitä. Harjoitteluaikana on tietysti ehtinyt kertyä myös lomapäiviä, joista osan pidän ennen kuin meillä alkaa toukokuun lopulla kuuden viikon koulujakso Tampereella. Tätä kutsutaan ”kasijaksoksi”, koska koulutukseen kuuluu seitsemän jaksoa ennen työharjoittelun alkamista. Lähiopetusjakson jälkeen alkaa toinen puoli vuotta kestävä työvaihe, niin kutsuttu kenttäjakso. Poliisilaitoksesta riippuen osa opiskelijoista suorittaa tämän jakson kokonaan kenttätyössä, osalla työhön kuuluu myös tutkinnan puolella työskentelyä. Kenttäjakso suoritetaan samassa poliisilaitoksessa kuin harjoittelukin, tosin paikkakunta voi muuttua. Lisäksi on ollut mahdollisuus hakea liikkuvaan poliisiin tai keskusrikospoliisiin. Kentällä työskentely oli monessakin mielessä mukavaa. Tilanteet tulivat yllättäen ja keikka hoidettiin kerralla alusta loppuun. Pitkiä työvuoroja seurasivat pitkät vapaat ja mukavat vuorotyölisät. Tutkinnassa jutut ovat yleensä pitkäkestoisia, vaativat monenlaista pohdintaa sekä runsaasti lakien tuntemusta ja tulkintaa. Melkoinen määrä erilaisia juttuja on jo ehtinyt olla käsissä tässä viimeisten kuukausien aikana, ja jokainen on opettanut jotakin uutta. Esimerkiksi lähtökohdat kuulustelulle opetetaan kyllä koulussa, mutta jokainen henkilö ja kohtaaminen on aivan omanlaisensa tapaus. Onneksi minulla on ollut aivan loistava ohjaaja myös tutkinnan puolella. Tekemällä oppii parhaiten ja työskentely on ollut itsenäistä, mutta olen saanut ohjaajaltani kaiken tarvitsemani avun ja hyviä neuvoja. Tietysti myös muut työkaverit ovat tarvittaessa auttaneet. Suuri kiitos heille kaikille jo tässä vaiheessa. Vaikka töissä on ollut supermukavaa, odotan innolla myös opintojen jatkumista koululla. On todella kivaa nähdä kurssikavereita ja vaihtaa kokemuksia harjoitteluajasta. Tiedossa on jälleen mm. kuntokokeet, joihin treenaaminen olisi varmaan jo ollut syytä aloittaa : ) No ei vaan, meillähän saa työtilanteen salliessa käyttää kaksi tuntia viikossa kuntoiluun, joten senkin puolesta tilanteen pitäisi olla ihan hyvä. Palkkaahan me saamme myös lähiopetusjaksosta, minkä lisäksi pääsee taas valmiiseen (ja ilmaiseen) ruokapöytään kolme kertaa päivässä. Poliisikoulutuksesta kiinnostuneille tiedoksi: Poliisiammattikorkeakoulu järjestää toukokuussa kolme vierailupäivää, joissa esitellään poliisikoulutusta sekä haku- ja valintamenettelyä. Vierailupäivät on tarkoitettu koululais- ja opiskelijaryhmille sekä muille poliisin koulutuksesta kiinnostuneille. Tilaisuuksiin voivat ilmoittautua myös yksittäiset henkilöt. Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet löytyvät Polamkin sivuilta osoitteesta http://www.polamk.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/pages/264D971C1652F022C2257420002A4541 Lämpimiä kevätpäiviä ja mukavaa vappua kaikille lukijoille! 23.3.2010 Harjoittelupaikassani kaikilla rikostutkijoilla on säännöllisesti ns. juttuvuoro, joka tarkoittaa sitä, että kaikki vuorokauden aikana tulleet uudet rikos- ja mahdollisesti muut poliisin tutkittaviksi tulleet asiat tulevat juttuvuorolaisen hoidettavaksi, yleensä alusta loppuun. Myös harjoittelijat tekevät juttuvuoroja, mikä on todella mukavaa, koska jutut ovat yleensä hyvin erilaisia ja monipuolisia. Meillä tutkintaa ei siis ole mitenkään eriytetty toisistaan, vaan kaikki tutkinta hoidetaan yhdessä yksikössä ja kaikki tutkivat kaikenlaisia juttuja. Toiset juttuvuorot ovat hiljaisempia, jolloin on aikaa hoitaa vanhoja juttuja eteenpäin. Jos tutkittavaksi tulee monta asiaa päivän aikana tai yksikin vakavampi tapaus, silloin keskitytään niihin. Yhden rikostutkinnan elinkaari poliisissa saattaa olla tunnista kuukausiin tai jopa vuosiin. Työvuorot ovat tutkinnassa pääsääntöisesti maanantaista perjantaihin klo 8-16. Välillä on myös pidempiä vuoroja ja viikonloppuja. Esimerkiksi eilen päiväni alkoi kello 8. Koska minulla oli juttuvuoro, aamupalaverin jälkeen kirjasin yhden netin kautta tulleen rikosilmoituksen ja sen jälkeen laitoin postitse kutsuja kuulusteluihin. Yhden kuulustelun sain sovittua puhelimitse. Hieman ennen kymmentä ilmaantui kuulusteltava, joka ei muistanut mihin aikaan hänet oli kutsuttu. Aika ei osunut ihan nappiin, mutta koska mitään kiireellistä ei ollut meneillään, kuulustelin hänet ja jatkoin kesken jääneitä töitä. Saatuani liikenneonnettomuuden tutkinnan päätökseen tuurasin pari tuntia palvelupäivystyksen päivystäjää. Päivystyksessä annoin mm. ohjeita eksyksissä olevan koiran löytäjälle ja kirjasin kadonneen lompakon tiedot poliisin järjestelmiin. Lounastauon jälkeen kirjasin lisää netin kautta tulleita rikosilmoituksia ja tein niiden vaatimia toimenpiteitä. Iltapäivällä kuulusteluun tuli todistaja vanhempansa kanssa. Kuulustelun jälkeen selvitin vielä korvausvaatimuksia, päivitin rikosilmoituksia ja sovin puhelimitse muutamasta kuulustelusta. Tällä kertaa tarvittiin englanninkielen taitoakin. Vinkiksi Poliisiammattikorkeakouluun hakeville: koulun nettisivuilta löytyy nyt videoita valintakokeiden kuntokokeista. Videot löytyvät osoitteesta http://www.polamk.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/pages/AE2FA2228925C706C22576A8002C9E2E. Monet ovat sähköpostitse kysyneet, ovatko kuntokokeet rankat, milloin niihin pitäisi alkaa valmistautua ja miten niihin pitäisi treenata. Näihin on tietysti mahdotonta antaa kovin kattavaa vastausta, koska asia riippuu jokaisen hakijan kunnosta. Koska en ole liikkumisen ammattilainen, en myöskään pysty antamaan ohjeita treeniohjelmaksi. Maalaisjärkikin tietysti sanoo, että parempi aloittaa hyvissä ajoin kuin ihan valintakokeiden kynnyksellä, etenkin jos tuntee olevansa rapakunnossa : ) Omasta kokemuksestani muistan, että kokeissa oli ihan riittävästi haastetta, vaikka olinkin aloittanut valmistautumisen noin puoli vuotta ennen valintakoetta ja keskittynyt treenaamaan aika pitkälti pääsykokeissa vaadittavia suorituksia. Kannattaa harjoitella myös kaikkien suoritusten tekemistä peräjälkeen, koska valintakokeessa kuntokoe menee 1-1,5 tunnissa ilman suurempia lepotaukoja. Tietysti jännitys tuo oman lisänsä, joka ainakin omalla kohdallani piiskasi odotettua parempiin suorituksiin. Olen saanut paljon kysymyksiä myös valintakokeen kirjallisesta materiaalista, minkälaista se on ja voiko kirjoittamiseen valmistautua etukäteen. Kuntokokeiden lisäksi myös kirjalliseen materiaaliin, ohjeisiin ja arviointiin voi nyt tutustua osoitteessa: http://www.polamk.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/pages/D9670A87CFE0BB13C22576D5003EA14E. Vastauksia vielä muutamiin usein kysyttyihin kysymyksiin: Poliisin ammattiin hakeville ei ole enää pituusrajaa. Keskimittaisena naisena on pärjännyt ainakin tähän asti ihan hyvin. Pituudesta ei kannata tehdä liian isoa numeroa, jos muuten ominaisuuksiltaan soveltuu poliisiksi. Toki voi varautua siihen, että asiakas saattaa huomauttaa asiasta, mutta jos asiakas on muutenkin sillä tuulella, niin yleensä se joku kohta ulkonäöstä löytyy joka tapauksessa : ) Työharjoittelu- ja kenttäjaksopaikkoja ei ole kaikissa poliisilaitoksissa ja ne vaihtelevat eri kurssien välillä. Opiskelijat sopivat ensisijaisesti keskenään paikkojen täyttämisestä. Varusmiespalveluksen suorittaminen ei ole Polamkin hakukelpoisuusehtona. Se, missä aselajissa on varusmiespalveluksensa suorittanut, ei ole merkitystä. Tsemppiä ja treeni-intoa! 9.3.2010 Ensimmäiset viikot tutkinnan puolella ovat olleet niin täynnä tapahtumia, että tällä kertaa on vaikea päättää mistä aloittaisi. Tutkinta alkoi palvelupäivystyksessä rikosilmoituksia vastaanottaen ja kansalaisten kysymyksiin vastaillessa. Seuraavana päivänä olin kokeneen tutkijan kuulusteluissa todistajana ja sen jälkeen sainkin jo nipullisen erilaisia juttuja itselle tutkittavaksi. Juttupinosta löytyy näpistystä, eriasteisia varkauksia, pahoinpitelyjä, kunnianloukkausta, vahingontekoa, kuolemansyyntutkintaa ja niin edelleen. Todella monipuolista ja myös samalla motivoivaa työtä. Viime viikot ovat menneet aika pitkälti kuulustellessa, erilaisia lausuntopyyntöjä lähetellessä ja rekistereitä selatessa. Tutkijan työ vaatii melkoista tilanteenhallintaa, kun kesken olevia juttuja on useita ja lisää tulee tasaiseen tahtiin. Rikosnimikkeitä ja toimintatapoja täytyy miettiä, kuulustelut vaativat aina pientä valmistautumista ja juttuja pitäisi myös saada kohtuullisessa ajassa eteenpäin eli syyttäjälle. Onneksi perehdyttäjältä ja muilta työkavereilta on saatavilla neuvoja aina kun jokin asia tuottaa päänvaivaa. Pieni yllätys on ollut se, että ainakaan omassa harjoittelupaikassani tutkinta ei ole pelkkää neljän seinän sisällä puurtamista, vaan olemme käyneet myös rikospaikoilla tekemässä etsintöjä ja kiinniottoja. Tutkinnan ensimmäisen viikon aikana eteen tuli henkirikospaikka ja se tapahtuma jää varmasti päällimmäisenä mieleen koko harjoittelujaksosta. Tutkinnassa ja etenkin viime päivinä ollessani palvelupäivystyksessä on jälleen saanut huomata miten poliisi on tai ainakin odotetaan olevan monen, ellei joka alan asiantuntija. Toisinaan rajanveto on voi olla haastavaa, mikä kuuluu poliisille ja mikä taas on sellainen asia, joka kuuluu hoidettavaksi jollekin toiselle taholle. Poliisipäivystykseen tulevat puhelut ovat kaikkea maan ja taivaan väliltä alkaen auton renkaista aina koira-, lumi- ja naapuriongelmiin. Partio saatetaan pyytää avuksi, kun kansalaisen avaimet ovat jääneet nalkkiin auton sisälle tai jätevedet haisevat. Välillä suuressa mittakaavassa pieniltä tuntuvat asiat teettävät paljon työtä, mutta sekin on ymmärrettävä, että asia saattaa olla yksittäiselle ihmiselle tärkeä. Edelleen alanvaihto tuntuu oikealta ratkaisulta. Joka päivä on mukava tulla töihin ja joka päivä oppii uutta. Monipuoliset työtehtävät ja erilaisten ihmisten tapaaminen pitävät mielen vireänä. Jos poliisikoulutus kiinnostaa ja erityisesti asiat, joista et löydä tietoa esimerkiksi Poliisiammattikorkeakoulun sivuilta, voit kysyä ja lukea koulutuksesta nyt myös Facebookissa Suomen poliisin sivuilla. Poliisiammattikorkeakoulun valintayksikön Kirsti ja Jatta vastaavat maaliskuun alusta lähtien opiskelijavalintoihin liittyviin kysymyksiin keskustelupalstalla.
Kysymyksiä saa toki edelleen lähettää minullekin sähköpostitse. Voitte ehdottaa sähköpostitse myös poliisikoulutukseen ja työhön liittyviä aiheita, joita voisin käsitellä blogissani. Muutenkin palaute on tervetullutta.
Aurinkoista ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!
16.2.2010 Kolme viikkoa liikenneryhmässä sujui hurjan nopeasti, kiitos erittäin mukavan työporukan ja opettavaisten työvuorojen. Liikenneryhmässä teimme enimmäkseen erilaisia valvontaiskuja usean partion voimin. Teemoja olivat muun muassa nopeusvalvonta, päin punaista ajaminen, bussikaistan käyttö ja kuljettajien ajokunnon testaaminen. Ajokelit ovat olleet viime viikkoina todella talviset, joten välillä myös kolarit työllistivät muun toiminnan ohella. Pari päivää vierähti vielä ajoharjoitteluradalla liukkaan kelin ajoharjoituksissa. Jännetupentulehdusta en sakkojen kirjoittamisesta saanut, rangaistusvaatimuksia, rikesakkoja ja pysäköintivirhemaksuja kertyi yhteensä joitakin kymmeniä. Kaikkiaan työ oli monipuolisempaa kuin etukäteen ajattelin. Ainoa ikävä asia oli hyytävä kylmyys, joka puri välillä villahousuista, -sukista ja toppapuvusta huolimatta. Yhden päivän teemana meillä oli raskaan liikenteen valvonta, jolloin tarkistimme muun muassa rekkojen papereita, kuormauksia ja kuljettajien lepoaikasäännösten noudattamista. Ei muuten mitään aivan yksinkertaista touhua sekään. Liikenne on yhtenä erityisalana varsin vaativa ja monimutkainen, koska erilaisia säännöksiä on todella paljon. Kolmesta viikosta jäi päähän ainakin knoppitietoa liikennemerkeistä, eri maiden ajokorteista ja maastoliikennelaista. Osan vuoroista ajoimme siviiliautolla, jolloin myös erilaisiin rikkomuksiin pystyttiin puuttumaan tehokkaammin kuin tunnuksellisella poliisiautolla liikkuessa. Monella kuljettajalla kun ajotapa muuttuu ihan tyystin sinivalkoisen auton ilmestyessä näköpiiriin ja jalka hakeutuu kuin itsestään jarrulle. Esimerkiksi eräs kiireinen kuljettaja luuli edistävänsä matkansa kulkua autoletkassa ajamalla peräluukussa kiinni, tööttäilemällä ja vilkuttelemalla valoja. Ei kuljettaja arvannut ajavansa poliisiauton perässä ja päätyvänsä puhutteluun. Liikenneryhmässä pääsin myös kirjoittamaan ensimmäisen tiedotteen, joka julkaistiin ainakin useissa nettilehdissä. Tuntui hauskalta, kun on kirjoittanut elämänsä varrella aika monta tiedotetta uutiseksi, mutta nyt pääsi itse ensimmäisen kerran kirjoittamaan tiedotteen, josta tehtiin uutinen. Tiedote löytyy täältä: http://www.poliisi.fi/poliisi/lansi-uusimaa/home.nsf/PFBD/6CC7E154EA4E7DEDC22576C0002A2FB5. Tiedotteiden kirjoittamista harjoitellaan jo koulussa, koska poliisilaitokset tiedottavat nykyään päivittäin, jotkut jopa useita kertoja päivässä. Kiitokset ja terveiset vielä liikenneryhmälle, ja erityisesti partiokaverilleni/ohjaajalleni siellä! Nyt alkaa sitten toukokuuhun asti kestävä vaihe tutkinnan puolella, johon sisältyy myös palvelupäivystystä. Luvassa on siis ainakin paljon kuulusteluja ja päivystyksen puolella kiperiä kysymyksiä kaikesta maan ja taivaan väliltä. Turvallisia kilometrejä kevätauringossa! P.S. Voit edelleen kysyä minulta opiskelusta sähköpostitse minna.laukka(at)poliisi.fi.
26.1.2010 Yksi vaihe harjoittelusta on nyt sitten ohi, nimittäin kenttätyö. Huomisesta lähtien olen kolme viikkoa liikenneryhmässä ja sen jälkeen on tutkinnan vuoro. Työ kentällä oli melko lailla sellaista kuin odotin, tosin pidin ”haalarihommista” enemmän kuin olin kuvitellutkaan. Kentällä pääsee suoraan yllättäviin, joskus myös haastaviin tilanteisiin ja näkemään kaiken kirjon elämän ja kuoleman välillä. Ikävä kyllä jakso osui kuulemma vuoden hiljaisimpaan aikaan, joten enemmänkin erilaisia keikkoja olisi voinut olla. Esimerkiksi yhtään niinkin perustehtävää kuin näpistelijää ei osunut kohdalle, mikä on todella yllättävää. Kahteentoista viikkoon mahtui silti useita hälytysajokeikkoja, rattijuoppoja, kolareita, kotietsintöjä, tukku kirjoitettuja sakkoja, pahoinpitelyitä, metelikeikkoja, varkauksia, vahingontekoja, laittomia uhkauksia, lastensuojeluilmoituksia ja niin edelleen. Näin untuvikolle oli luultavasti hyvä, että mitään maailmoja räjäyttävää ei tapahtunut ja tähdet olivat joissakin tilanteissa sopivassa asennossa. Kaikista tapauksista selvittiin lopulta puhumalla eikä kenenkään kanssa tarvinnut painia. Vakavimpia keikkoja olivat ryöstö, muutama törkeä pahoinpitely ja tapon yritys. Myös vainajatehtävät ovat jääneet erityisesti mieleen, koska niissä kuolema oli aina yllättävä ja omaisten järkytys sen mukainen. Kun läheinen kuolee esimerkiksi oman päätöksensä kautta tai muuten täysin yllättäen, on poliisinkin vaikea löytää sanoja. Moni saattaa ihmetellä, mitä virkavalta tekee paikalla jos kuolemaan ei liity rikosta, mutta laki edellyttää poliisin tutkimaan odottamattomat kuolemat. Suuri kiitos vielä kenttätyön perehdyttäjälleni, joka on osoittanut kiitettävää kärsivällisyyttä ja huumorintajua kanssani. Oppia on tullut paljon, kiitos sinun ja muiden työkavereiden, joiden kanssa olen saanut maijan ja Mondeon penkkejä kuluttaa. Aika on ollut opettavaista, ja sen lisäksi myös mukavaa. Työssäoppiminen jakautuu siis poliisin perustutkinnossa kahteen osaan. Ensimmäinen jakso on nimeltään työharjoittelu ja toista kutsutaan kenttäjaksoksi. Kenttäjaksolla nuoremmalta konstaapelilta odotetaan jo enemmän osaamista ja itsenäisempää työskentelyä. Työharjoittelujakso on nyt siis meidän kurssillamme puolessa välissä. Koulua meillä on kuuden viikon verran touko-heinäkuussa ja sen jälkeen alkaa kenttäjakso. Missä sitten olen ja mitä teen, siitä ei ole vielä mitään tietoa. Meillä Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksessa on kenttäjaksopaikkoja useille paikkakunnille ja aiommekin kokoontua lähiviikkoina harjoittelijaporukalla yhteen ja miettiä, kenen paikka olisi missäkin. Oman laitoksen lisäksi on mahdollisuus hakea paikkaa keskusrikospoliisista tai liikkuvasta poliisista. Nyt sitten kohti uusia haasteita. Kerron myöhemmin, saanko muutaman viikon sisällä jännetupentulehduksen sakkojen kirjoittamisesta! 8.1.2010 Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille! Ensimmäinen joulu sinisissä on nyt takana, kokemus sekin! Olin töissä jouluyönä ja kuten arvata saattaa, kaikilla se ei ollut rauhallinen ja monelle se oli juhlayö sanan varsinaisessa merkityksessä. Perinteisen ravintolanujakoinnin lisäksi partiotamme työllisti itsemurhilla uhkailu, mikä ei ole ollut tähänastisissa työvuoroissa muuten niin kovin yleistä. Kuten on uutisoitukin, pyhät eivät ole kaikille herkkua, ja etenkin yksinäisyys helposti korostuu, kun koko maailma hetkeksi pysähtyy ja sulkee ovensa. Olin odottanut vuoron pitävän sisällään kotihälytyksiä, mutta ilmeisesti pukki oli osannut tuoda sopivat lahjat, koska niitä ei ollut yhtään. Uusi vuosi alkoi sitten laitoksemme alueella hyvin synkissä merkeissä, kun ampuja surmasi viisi ihmistä ja itsensä Espoossa. Olin tuolloin vapaalla, mutta siltäkään ajatukselta en ole välttynyt, että yhtä hyvin olisin voinut olla töissä. Millainen tilanne olisi ollut paikan päällä? Mikä olisi ollut oma roolini, miten olisin toiminut? Millainen kokemus se olisi ollut? Tapahtunut oli jälleen yksi osoitus siitä, että koskaan ei tiedä minkälainen työvuoro on odottamassa. Olen saanut reilun vuoden aikana suuren määrän sähköposteja, kiitos siitä! Suurin osa kirjoittajista on harkinnut poliisikoulutukseen hakemista ja samalla pohtinut omia heikkoja kohtiaan. Naiset miettivät usein omaa kokoaan ja miehet kirjoittamistaitojaan. Monia pohdituttavat myös fyysinen kunto ja kielitaidot. Luultavasti ja toivottavasti hakijat pohtivat myös omia asiakaspalvelutaitojaan ja henkisiä voimavarojaan, joita poliisin työ kuitenkin mielestäni eniten kysyy. Tähänastisen kokemukseni mukaan poliisin työ kentällä on pitkälti asiakaspalvelutyötä tavallisten kansalaisten kanssa. Väsynyt juhlija saatetaan kotiin tai putkaan, kaahailijalle kirjoitetaan sakko tai selvitetään, kenen syytä kolari oli tai kuka vei lompakon. Poliisi on kuitenkin tekemissä usein myös elämän nurjan puolen kanssa. Poliisi kohtaa repiviä ihmissuhteita, kärsiviä aikuisia, lapsia ja eläimiä. On oltava riittävän paksunahkainen sietääkseen henkilökohtaiseksi menevää palautetta ja pystyttävä viemään kuolinviesti omaisille, joilla ei vielä ole tietoa läheisen kuolemasta. Ääritilanteessa on pystyttävä ampumaan toista ihmistä ja hyväksyttävä se tosiasia, että tämä voi jopa kuolla. On hyväksyttävä sekin, että itse voi kuolla tai vammautua virkatehtävässä. Jälkimmäiset esimerkit ovat tietenkin äärimmäisen harvinaisia, mutta sen vastuun ottaa, kun poliisiksi ryhtyy. Mutta jotta ei menisi liian vakavaksi, täytyy todeta, että työ on myös erittäin mukavaa ja palkitsevaa, ja työn henkiseen kuormittavuuteen voi itse omalla suhtautumisellaan paljon vaikuttaa. Palkitsevana olen kokenut esimerkiksi sen, että olen voinut omalla toiminnallani auttaa uhria tai sen, että rikoksesta epäilty vanhus on kiittänyt ihmisarvoisesta kohtelusta. Vielä kuukauden verran olen kenttähommissa ja sitten tutkinnan puolelle. Hieman jopa harmittaa, koska juuri on alkanut saada homman jujusta kiinni. Kun on tehnyt koko aikuisikänsä itsenäistä työtä, on yksi sopeutumisen aihe ollut partiona toimiminen. 12 tunnin työvuorot opettavat kyllä tuntemaan toista ja tämän toimintatapoja, ja sitä kautta löytämään omaa roolia tehtävillä. Oppia ikä kaikki! :) 9.12.2009 Terveiset taas koululta! Kauaa en ehtinyt olla täältä pois, nyt olen tosin vain kahden päivän visiitillä koulun yhteisharjoituksen vuoksi. Täällä on käynnissä harjoitus, jossa koulun vanhimpien päällystö-, alipäällystö- ja perustutkintokurssien opiskelijat suorittavat yhdessä erilaisia tehtäviä piiritystilanteista kolareihin. Itse en varsinaisesti osallistu harjoitukseen, vaan minulla on rooli toimittajana. Tiedottaminen ja median kanssa toimiminen ovat nykyisin niin merkittävä osa poliisin arkea, että senkin saralla harjoitusta tarvitaan. Mutta näin ne vain tilanteet muuttuvat, ennen piti tehdä palkan eteen töitä, nyt riittää kun esittää vain… Töissä aika on kulunut siivillä. Välillä on toki hiljaisempaa, mutta etenkin viikonloppuöisin puuhaa on riittänyt. On ollut väkivaltarikoksia, kuolemansyyntutkintaa, teknistä tutkintaa, perheriitoja, (ratti)juoppoja, kotietsintää ja kaikenlaista muuta maan ja taivaan väliltä. Peurakolareiden hoitamiseen on syntynyt jo rutiini, koska niitä on melkein joka vuorossa vähintään yksi. Muuten on kyllä vähän ihmeissään jatkuvasti. Kun erilaisia poliisin tehtäviä on noin tuhat ja satayksitoista, on osattavia ja muistettavia asioitakin suunnilleen saman verran. Kait tämä tästä pikkuhiljaa, ainakaan perehdyttäjä ei ole vielä repinyt pelihousujaan eli tässä tapauksessa haalariaan :) Olen aina ajatellut, että minusta tulee rikostutkija niin pian kuin se on mahdollista. Kenttätyö on kuitenkin niin mukavaa, että olen ryhtynyt miettimään, että mikseipä sitäkin voisi ”isona” tehdä. Kenttätyön ehdoton valtti on sen yllätyksellisyys ja monipuolisuus. Pidän myös työn suoraviivaisuudesta. Keikka ja siihen liittyvät paperityöt hoidetaan, ja se on sitten siinä. Poliisihallinto on siinäkin mielessä hieno paikka työskennellä, että erilaisia tehtäviä on valtavasti. Jos jokin osa-ala ei tunnu itselle sopivalta, aina on mahdollisuus vaihtaa johonkin toiseen. Myös mahdollisuudet kouluttautua ovat erinomaiset. Työskentelen kentällä vielä pari kuukautta, sitten on aika vaihtaa tutkinnan puolelle. Harjoitteluaikana pääsemme kenttä- ja tutkintatyön lisäksi tutustumaan ainakin liikenneryhmään ja päivystykseen. Iloisin mielin kohti joulua, vaikka pimeä painaa ja vettä sataa! 17.11.2009 Virkamiehen ura on startannut sopivan rauhallisissa merkeissä. Työvuorot ovat olleet enimmäkseen leppoisia, ja siten on pystynyt keskittymään asioiden mieleenpalautteluun ja uuteen paikkakuntaan tutustumiseen. Kuten arvata saattaa, viimeiset pari viikkoa ovat olleet ikimuistoisia ja opettavaisia. Ensimmäinen työvuoro oli melko kiireinen ja esitti poliisin tehtävien laajaa kirjoa: oli kotikeikkaa, kotieläinkeikkaa, pahoinpitelykeikkaa, putkakeikkaa ja liikenteenvalvontaa. Siinä paikalta toiselle säntäillessä viimeistään tajusi, että vaikka tietopohjan esimerkiksi lakiasioista täytyy olla hanskassa, näitäkin hommia oppii vain käytännössä tekemällä. Eräs opiskelija totesi kerran naurahtaen omasta harjoittelustaan, että poliisiopintojen pääsykokeisiin pitäisi sisällyttää 12 tunnin ajelu autolla omalla kotipaikkakunnalla. Leikkisä ajatus oli sinänsä totta, että monilla on poliisin työstä turhan vauhdikas käsitys. Suureksi osaksi poliisi on kuitenkin tekemisissä tavallisten ihmisten kanssa keskustellen, auttaen, neuvoen ja sovitellen. On työvuoroja, kun hätäkeskus ei anna ainoatakaan tehtävää, tai tehtävä on esimerkiksi löytötavaran noutaminen. Poliisin työsarkahan sinänsä ei lopu koskaan. Aina riittää esimerkiksi liikenteenvalvontaa ja sellaisten ihmisten tavoittelua, joille poliisilla on syystä tai toisesta asiaa. Hiljaisilta tuntuviin öihin tai yksinkertaisilta tuntuviin tehtäviin ei kuitenkaan voi tuudittautua, koska mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa. Siinä piilee yksi poliisin työn kiehtovista puolista. Myös omalle kohdalle hieman jännempääkin keikkaa on jo osunut, ja täytyy sanoa, että kokonaisuus on kyllä vastannut aiempaa kuvaa poliisin työstä. On hienoa tehdä työtä, jonka kokee merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Työtä, jota arvostetaan ja itse arvostaa. Töitä teen pääasiassa oman perehdyttäjäni kanssa, mutta vuoroja tehdään myös muiden kenttämiesten kanssa. Parempaa perehdyttäjää en olisi voinut toivoa, mutta myös muiden kanssa työskentely on mukavaa, koska siinä näkee eri ihmisten tapoja tehdä asioita. Harjoittelija eli nuorempi konstaapeli on aikoinaan ollut kolmas partion jäsen, mutta tänä päivänä harjoittelija on työresurssi poliisilaitokselle siinä missä muutkin työntekijät. Harjoittelijalla on kokeneemman partiokaverin valvovan silmän alla samat poliisivaltuudet kuin valmistuneella poliisimiehellä. Kentällä työvuorot ovat pitkiä, mutta niiden vastapainoksi on pitempiä vapaita. Itse asiassa tuntuu, että vapaata on nyt enemmän kuin koskaan ennen. Vapaapäiviä ei vain oikein malttaisi pitää, kun on juuri päässyt töiden makuun. Turvallista talven jatkoa ja kivaa joulun odotusta!
30.10.2009 On aika kirjoittaa viimeinen blogipäivitys poliisikokelaana ja sanoa samalla hyvästit – mutta vain toistaiseksi – Hervannan kimppakämpälle, huolettomille koulupäiville ja kurssitovereille. Nyt taskussa on virkamerkki, ja edessä se työ ja arki, mitä on odotettu pitkään ja hartaasti. Viimeiset pari viikkoa ovat ehdottomasti olleet kouluajan parhaita, niin paljon toimintaa ja erilaisia harjoituksia on käyty läpi. Olemme päässeet kokeilemaan muun muassa hälytysajoa, piikkimaton käyttämistä, joukkojenhallintatoimintaa ja kilpailemaan kurssin kesken poliisitaitokilpailussa. Mukavin päivä oli kuitenkin tämän viikon keskiviikko, kun pääsimme opettajien johdolla koko päiväksi valvomaan liikennettä Pirkanmaalle. Ensimmäinen esiintyminen ihmisten ilmoilla poliisina oli tietenkin jännittävä kokemus, ja ensimmäisen sakon kirjoittaminen taisi aiheuttaa itselle enemmän sydämentykytystä kuin sakotettavalle. Liikenteenvalvonnan jälkeen vaihdoimme sisävaatteet päälle ja siirryimme juhlalliseen tilaisuuteen, jossa annoimme nuoremman konstaapelin kirjallisen vakuutuksen. Vakuutuksessa lupasimme toimia tulevassa työssämme oikeudenmukaisesti ja lakeja noudattaen. Valmistumisen jälkeen, eli noin puolentoista vuoden kuluttua, edessä on varsinainen poliisin eettinen vala. Torstai-iltana kokoonnuimme vielä luokan kanssa yhteen. Tunnelma oli iloinen ja ensi viikkoa odottava, mutta samalla haikea. Vuoden aikana olemme jakaneet valtavan määrän asioita ja kokemuksia. Olen tavannut täällä uskomattoman hienoja kavereita, ja toivottavasti kurssin kesken yhteys säilyy harjoittelun aikanakin. Tapaamme seuraavan kerran koululla ensi toukokuussa kahdeksannella jaksolla, varmasti lukemattomia kokemuksia rikkaampina. Tuolloin opiskelemme kuusi viikkoa, ja sen jälkeen lähdemme taas puoleksi vuodeksi kenttäjaksoksi kutsuttuun työharjoitteluun. Se on sitten jo varsinaista harjoittelua itsenäisempää työskentelyä. Ensi maanantaista lähtien meidät on nimitetty nuoremman konstaapelin virkaan, oma sijoituspaikkani on Länsi-Uudenmaan poliisilaitos. Maanantaina on laitoksen perehdytyspäivä, mutta jo tiistaina pääsen tositoimiin. Tulevalta puolelta vuodelta odotan oppimista mahdollisimman laajasti poliisin perustyössä. Suunnilleen puolet ajasta olen ”haalarihommissa” kenttätyössä ja puolet rikosten tutkinnassa. Johonkin väliin tulee myös palvelupäivystystä ja liikennepuolta. Näillä näkymin kirjoittelen kuulumisia blogiin myös harjoitteluaikana. Lopuksi vielä muutama kuva piikkimattopäivän ja ensiaputuntien harjoituksista. Mukavaa marraskuun alkua lukijoille!
9.10.2009 Hei taas! Syksy on todellakin tullut Tampereelle. Maanantaina meillä oli pysäytysharjoitus, jossa harjoittelimme koulun ajoharjoitteluradalla ajoneuvojen pysäyttämistä, kuljettajien puhallutusta ja papereiden tarkastusta. Tunnit olivat monessa mielessä opettavaisia, eivätkä vähiten siksi, että luihin ja ytimiin tunkeutuva myräkkä ja vaakasuuntainen vesisade muistuttivat karulla tavalla kunnon pukeutumisen tärkeydestä. Ei varmaan paljon kentällä naurattaisi, jos pipo ja käsineet olisivat hukassa juuri silloin, kun pitäisi ohjata pari tuntia liikennettä 35 asteen pakkasessa. Torstaina meillä oli myös erittäin käytännönläheinen ja mukava harjoitus, kun pääsimme ensimmäisen kerran koulun ulkopuolelle harjoittelemaan. Liikuimme partioina ja pysäyttelimme opetuksessa käytettävää autoa niin, että tilanne oli joka kerta hieman erilainen. Muu liikenne toi omat haasteensa mukaan. Harjoitusta seurasi neljän tunnin ampumisharjoitus ja ampumisen tasokoe. Lupasin kertoa miten ruotsin kielikokeet menivät kurssillamme, koska ne ovat kiinnostaneet monia blogini lukijoita. Monet saivat kaikki osiot (luetun ymmärtäminen, puhuminen, kirjoittaminen, kuuntelu) kertarysäyksellä läpi, mutta monella jäi vielä yksi tai useampi osio uusittavaksi. Niitä voi sitten uusia tänään perjantaina tai harjoittelun aikana. Poliisin työtä seurataan tänä syksynä useilla tv-kanavilla, itseäni kiinnostaa erityisesti tänään alkava Lainvalvojat-sarja, jossa on päästy seuraamaan Helsingin poliisilaitoksen erityisyksiköiden toimintaa. Mielenkiintoinen sarja alkoi eilen myös Poliisi-tv:ssä, nimittäin ohjelma seuraa usean jakson ajan kahden hakijan taivalta kohti Poliisiammattikorkeakoulua. Se valottanee monia kiinnostuneita siitä, millainen hakuprosessi todella on ja minkälaisia ominaisuuksia poliisilta odotetaan. Eilen jaksossa seurattiin ensimmäistä haastatteluvaihetta. Seuraavien kolmen viikon aikana meillä on luvassa vielä monia käytännön harjoituksia. Tämä jakso onkin ollut todella antoisa ja mukava yhteenveto aiemmin opituista asioista, teorian palaset loksahtelevat käytännön kanssa yhteen monissa osa-alueissa. Ajatukset meinaavat karkailla jo tulevaan, mutta seuraavat viikot nautitaan vielä leppoisasta kouluarjesta ja kavereiden seurasta! 25.9.2009 Vuosi sitten näihin aikoihin olin syömässä lounasta työpaikalla, kun esimieheni soitti kännykkään. Toimitukseen oli tullut tieto, että Kauhajoella saattoi olla jonkinlainen kouluammuskelu ja sinne pitäisi välittömästi lähteä. Niinhän sinne sitten lähdettiin kovalla kiireellä valokuvaajan ja parin kollegan kanssa, ja siitä keikasta tuli kolmen päivän mittainen reissu. Tuohon aikaan olin saanut jo tiedon siitä, että minut oli hyväksytty poliisikoulutuksen terveystarkastukseen ja sitä kautta opiskelupaikka oli melkein varma. Ei kuitenkaan ihan varma, joten olin kertonut koko poliisikouluun hakemisesta vain muutamalle läheiselle työtoverille. Viimeistään Kauhajoella sinipukuisten toimintaa katsoessa tuli malttamaton tunne, että olisinpa itsekin jo tuolla. Nyt siitä on tosiaan jo vuosi aikaa. Työ toimittajana oli hienoa, sillä harvassa ammatissa pääsee kokemaan ja näkemään niin paljon, ja tapaamaan ihmisiä, joita ei muuten koskaan tapaisi. Päivääkään en vaihtaisi pois. Mutta. Pitkäaikainen haave alkaa olla päivä päivältä lähempänä. Työharjoitteluun lähtö on viimein alkanut konkretisoitua, kun pääsimme tällä viikolla tapaamaan poliisilaitosten yhdyshenkilöitä. He kertoivat hieman yleistä tietoa tulevasta, kuten työvuoroista ja erilaisista jaksoista harjoittelun aikana. Itse aloitan harjoittelun kenttähommista niin kuin suurin osa. Ajatella, että kuuden viikon päästä olen tehnyt jo ensimmäiset työvuoroni poliisina. Monet ovat kysyneet, onko koulutus vastannut odotuksiani. Se on hieman vaikea kysymys, koska en tiennyt paljoakaan koulutuksen sisällöstä ennen aloitusta. Lähdin kouluun odottavaisin ja avoimin mielin toivoen, että rikostutkijan ura aukeaa jonakin päivänä. Koulutus ei ole ollut fyysisesti ehkä ihan niin rankkaa kuin odotin, ja tunneilla istumista on ollut enemmän kuin kuvittelin. Koulutus on kuitenkin hyvin käytännönläheistä ja kaikki opetettavat asiat tuntuvat liittyvän kiinteästi tulevaan. Opiskelu on ollut sopivasti haastavaa, mutta ei rankkaa. Varmasti käytäntö ja kokemus tulevat opettamaan eniten, mutta koen saaneeni täällä hyvät eväät tulevaan. Tämän seitsemännen jakson teemana on valvonta. Opiskelemme paljon liikenteeseen liittyviä asioita ja pääsemme suorittamaan ensimmäistä kertaa liikennevalvontaa ihan oikeiden ihmisten pariin. Viimeisellä viikolla on ohjelmassa vielä poliisitaitokilpailu. Sitä ennen opiskellaan vielä itsepuolustusta, yleistä poliisioppia, ensiapua ja suoritetaan voimankäytön näyttökokeita. Jos haluat kysyä opiskelusta, minulle voi edelleen lähettää sähköpostia osoitteeseen minna.laukka (at) poliisi.fi. Aurinkoisia syyspäiviä! 11.9.2009 Tässä jaksossa on oikein urakalla tehty poliisin esitutkintaan liittyviä paperihommia, on tehty harjoituskuulusteluja ja syötetty taas lisää paperia tulostimeen. Välillä olemme päässeet haalarihommiinkin harjoittelemaan muun muassa kotietsintää. Jakson teemana on ollut erityisesti huumausainerikosten tutkinta. Eilen teimme ennen työharjoittelua suoritettavat lihaskuntotestit, jotka olivat pitkälti pääsykoetestien kaltaiset. Ensi viikko onkin sitten varsinainen grande finale: maanantai alkaa ruotsin kielitutkinnolla, tiistaina laitetaan taas ”häirikköä” kuriin itsepuolustustunnilla, keskiviikkona on vuorossa rikostorjunnan ryhmätentti, torstaina psykologian koe ja perjantaina vielä kolme koetta lisää. Ei tarvinne olla kummoinen ennustajaeukko arvatakseen, että viikosta on tulossa koulutuksen tähänastisista rankin. Tuosta ruotsin kielitutkinnosta olenkin saanut paljon kysymyksiä blogin lukijoilta. Monia tuntuu arveluttavan, pääseekö siitä mitenkään läpi, jos ruotsin opinnot ovat aina olleet vähän niin ja näin. Uskokaa pois, kyllä siitä selviää. Töitähän se vaatii, opiskelemmehan pääasiassa ammattisanastoa, mutta jos motivaatio opiskeluun on kohdallaan, ei se ole mikään ongelma. Voin kertoa kavereiden kokemuksia sitten kun maanantaista on selvitty, koska itse olen saanut suoritettua virkamiesruotsin jo aiemmissa opinnoissani. Olen saanut lukuisia sähköposteja hieman varttuneemmilta hakijakandidaateilta, jotka pohtivat, kannattaako alaa enää yrittää vaihtaa. Toivottaisin teille rohkeutta tarttua tilaisuuteen. Mittarissa olevat vuodet kannattaa nähdä vahvuutena. Opiskelijarahalla kituuttaminen ei ole välttämättä aikuiselle herkkua, mutta itseäni ei ole hetkeäkään kaduttanut. Vaikka pidinkin kovasti entisestä työstäni ja ihanista työtovereistani, olen edelleen matkalla kohti haavettani. Vuosi täällä koululla on todella lyhyt aika ja kuluu hyvässä seurassa uskomattoman nopeasti. Moneen muuhun oppilaitokseen verrattuna edut ovat todella hyvät: ilmainen asuminen ja ruoka, mahtavat treenaamismahdollisuudet ja päiväraha. Työharjoittelustahan maksetaan sitten jo palkkaa. Seitsemän viikon kuluttua se alkaa sitten vähitellen selvitä, mitä poliisin ammatti todellisuudessa on. Jännitys kasvaa! 14.8.2009 Koulu alkoi kesätauon jälkeen samana päivänä, jolloin olin vuosi sitten täällä valintakokeissa. Kokeet ovat taas olleet täällä meneillään, ja ilmassa on ollut paljon tuttua jännitystä. Kaikille hakijoille onnea jatkoon! Oli kiva palata kouluun, koska näki taas pitkästä aikaa kurssikavereita. Loman loppuminen ei harmittanut senkään vuoksi, että meillä on enää 11 viikkoa opetusta ennen työharjoittelun alkamista! Laskeutuminen takaisin arkeen ei ollut kuitenkaan mikään maailman kevein, koska meillä oli tiistaina ennen työharjoittelua suoritettavien kuntokokeiden ensimmäinen osa, eli naisilla 2000 ja miehillä 3000 metrin juoksu, kelloa vastaan tietysti. Kesällä piti treenata, mutta... No ihan hyvinhän se meni, vaikka keskipäivän porotus meinasikin näännyttää pururadan varteen. Lihaskuntotestit ja uinti ovat edessä vielä myöhemmin syksyllä. Onneksi koululla on taas aikaa myös treenaamiseen. Keskiviikkona meillä oli alkutentti esitutkintapöytäkirjan laatimisesta ja torstaina testattiin pakkokeinolain osaamista. Perjantaina olikin sitten jo vuorossa (hyvin ansaittu) itseopiskelupäivä. Tässä jaksossa opiskellaan siis lisää esitutkintaa, mutta lukujärjestyksessä on myös liikuntaa, itsepuolustusta ja rikosoikeutta. Niin ja ensi viikolla laaditaankin sitten kuulustelut ja pöytäkirja ruotsiksi. Viime päivinä mieli on ollut hieman maassa, koska hyvä ystäväni joutui loukkaannuttuaan keskeyttämään toviksi opinnot. Meidän kurssilla on muutenkin ollut huonoa tuuria, koska jo useampi on joutunut siirtämään opintoja terveyssyistä. Suurin osa sentään näyttäisi selviytyvän työharjoitteluun asti. Harjoittelupaikat on nyt alustavasti saatu sovittua ja ne vahvistetaan lähiaikoina. Itse menen näillä näkymiin eräälle paikkakunnalle pääkaupunkiseudulla, mutta siitä lisää sitten tuonnempana. Aurinkoisia loppukesän päiviä! 25.6.2009 Helteiset terveiset Tampereelta! Tämä lukukausi on päivää (ja kolmea tenttiä) vaille paketissa ja loma ovella, tosin opiskelijahan ei pidä lomaa vaan tekee kesätöitä. Tällä jaksolla olemme siis opiskelleet teknistä ja taktista rikostutkintaa, ja viime viikot ovat olleet äärimmäisen mielenkiintoisia. Viime viikolla teemana oli kuolemansyyntutkinta ja siihen liittyen kävimme Tampereen yliopistollisessa sairaalassa seuraamassa oikeuslääkärin suorittamaa ruumiinavausta. Se olikin sitten melkoista siedätyshoitoa tulevaa varten, mutta kukaan ei sentään pyörtynyt. Tällä viikolla teemana on ollut väkivalta, ja olemme opiskelleet muun muassa seksuaalirikostutkintaa. Aiemmin tällä jaksolla olemme opetelleet ottamaan mm. dna-tunnisteita, sormenjälkiä, jalkinejälkiä ja rikospaikkakuvia. Käytännön harjoitusten ohella istumalihaksia on harjoitettu ruotsin, englannin, liikennerikostutkinnan, rikosprosessioikeuden ja rikosoikeuden tunneilla. Myös harjoitussakkoja on kirjoitettu melkoinen pino. Mukava piristys arkisen aherruksen keskelle oli pari viikkoa sitten koululla pelattu luokkien välinen rantalentopalloturnaus. Jaksoturnaus pelataan lajia vaihdellen aina jokaisen jakson kolmannella viikolla, ja viimeksi meidän luokkamme vei voiton koripallossa. Tässä vaiheessa täytyykin kehaista koulun erinomaisia liikuntamahdollisuuksia. Liikuntaa on lukujärjestyksessä melko vähän, yleensä yksi kaksoistunti viikossa eikä aina sitäkään, mutta vapaa-ajalla voi käydä uimassa, kuntosalilla, lenkillä koulun pururadalla, pelata pesäpalloa, rantalentopalloa, sulkapalloa, salibandya... Ja aikaa liikuntaharrasteluun ainakin koululla asuvilla riittää. Perjantaina alkavan kuuden viikon kesätauon jälkeen meillä on vielä kaksi jaksoa eli kolme kuukautta koulua, minkä jälkeen edessä on pitkään ja hartaasti odotettu työharjoittelujakso. Tosin tässä vaiheessa emme vielä varmaksi tiedä mistä päin Suomea itsemme marraskuussa löydämme, mutta kesätauon jälkeen sekin selviää. Kaunista kesää kaikille lukijoille, palataan syksyllä! 9.6.2009 Heippa! Kuukauden hiljaiselon aikana olen valmistellut teille, hyvät lukijat, tätä tämänkertaista kuvapläjäystä. Edellinen, neljäs jakso keskittyi siis voimankäyttöön ja nyt opiskelemme kaksi kuuden viikon jaksoa lähinnä rikostutkintaa. Viides jakso on jo hyvässä vauhdissa, ja kirjoittelen CSI-tunnelmista vielä ennen kesätaukoa. Tällä kertaa legendaarisen urheiluselostajan sanoin: ”Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.”
Kuva 1
Kuva 2
Kuva 3
Kuva 4
Kuva 5
Kuva 6
Kuva 7
Kuva 8
Kuva 9 4.5.2009
Monia tuntuu kiinnostavan kovasti millaista elämä käytännössä Poliisiammattikorkeakoulussa on. Yritän nyt tällä kertaa hieman valaista sitä kertomalla viime viikosta. Maanantai Maanantaisin koulu alkaa kello 8.55, joten heräsin hieman ennen kahdeksaa. Ennen oppitunteja suuntasin kämppäkavereideni kanssa valtion kustantamalle aamupalalle. Ensimmäiset oppitunnit olivat poliisihallintoa, kävimme läpi virkamiesoikeutta. Sen jälkeen meillä oli englantia. Opiskelimme muun muassa tuntomerkkejä ja tien neuvomista. Lounaan jälkeen vuorossa oli rikosprosessioikeus, jossa kävimme läpi mm. syyttäjän tehtäviä. Päivän viimeiset tunnit olivat ruotsia. Kello 17 pääsimme päivälliselle, jonka jälkeen tein vielä koulun koneella poliisihallinnon tehtäviä ja rikosilmoitusharjoituksia. Illalla kävin kämppäkaverini kanssa salilla. Tiistai Tiistai oli haalaripäivä, koska meillä oli koko päivä voimankäyttöä. Tunnit alkoivat kello 8, kuten kaikkina muinakin aamuina paitsi maanantaisin. Päivä alkoi luennolla suojavarusteista ja kilpitekniikoista. Sen jälkeen pääsimme kokeilemaan kilpien kanssa liikkumista raskaat liivit päällä ja kypärät päässä. Lounaan jälkeen meillä oli vuorossa ampumista. Ensimmäiset tunnit kertasimme tähän mennessä opittuja asioita. Sen jälkeen ammuttiin tasokoe, joka antaa valtuudet omatoimiseen iltaharjoitteluun. Kaikki saivat kokeen hyvillä tuloksilla läpi. Päivällisen jälkeen yritin lukea englannin kokeeseen, mutta rankan päivän päätteeksi uni vei voiton. Päiväunien jälkeen kävin juoksemassa ja polkemassa kuntopyörää. Keskiviikko Päivä alkoi ruotsin opiskelulla. Sen jälkeen vuorossa oli kaksi tuntia itsepuolustusta. Teimme harjoituksia kolmen hengen ryhmissä niin, että yksi oli vuorollaan kohdehenkilönä ja kaksi partiossa. Lounaan jälkeen meillä oli englannin koe. Se ei onneksi ollut vaikea. Psykologian tunnit oli peruttu, joten saimme parisuhdeväkivaltaa koskevan kotitehtävän. Se jäi vielä tekemättä, koska tänään oli viimeinen palautuspäivä viime viikon kotihälytysharjoituksen tehtäville. Olin ryhmämme partionjohtajana, joten oli minun tehtäväni huolehtia ne ajoissa opettajalle. Koulun jälkeen kävin salilla. Torstai Poliisiasemaharjoitus alkoi kahdeksalta koulun harjoituskaupungissa. Alkuun pienryhmämme ajoi partioina erilaisia tehtäviä löytötavaran noutamisesta kotihälytykseen. Sen jälkeen vastailimme ”kansalaisten” kinkkisiin kysymyksiin poliisipäivystyksessä ja kävimme noutamassa putkaan yhden ”sammuneen”. Lounaan jälkeen toimimme pelipankkina eli soittelimme mm. kysymyksiä päivystykseen ja keksimme tehtäviä koulun harjoitushätäkeskukseen. Viimeiseksi menimme itse hätäkeskuspäivystäjiksi. Kun pääsimme neljän jälkeen lähtemään vapun viettoon, olikin koulun alue jo lähes autio. Viikonloppuna ei voi tällä kertaa laiskotella, koska alkavalla viikolla on koeviikko ja se pitää sisällään neljä koetta. 9.4.2009
Viime viikon maanantaina kurssillemme koitti valtion kustantama joulu keskelle kevättä, kun saimme jokainen iiison pahvilaatikollisen tavaraa. Illalla kasasimme pikku kätösillämme laatikon sisällöstä varustevyön, jota tulemme kantamaan tästä eteenpäin harjoituksissa ja myöhemmin työelämässä. Vaikka lahjoja on aina kiva saada, tuli keskiviikosta vielä jännittävämpi ja yksi tähänastisen opiskelun mieleenpainuvimmista päivistä. Neljän tunnin kaupunkiajon jälkeen meille jaettiin virka-aseet, joita sitten uteliaina käpistelimme. En ole ollut koskaan aikaisemmin aseiden kanssa tekemisissä, joten suhtaudun melkoisella kunnioituksella tuohon välineeseen. Meikäläistä on vielä siunattu maailman lyhyimmillä prinssinakkisormilla, joten tuskanhiki oli taattu jo käsittelyharjoituksessa. Puhumattakaan siitä, kun pääsimme tuntien päätteeksi ampumaan muutaman laukauksen! Onneksi meillä on voimankäytössä aivan loistavat opettajat, ja itselläkin oli kehitystä huomattavissa jo eilisen rataharjoituksen jälkeen. Viime viikolla pääsimme myös harjoittelemaan ensitoimia rikospaikalla. Partiokaverini Saulin kanssa menimme selvittämään ravintolassa tapahtunutta lavastettua pahoinpitelyä ja jälleen kerran tuli opittua monenlaista uutta. Tulevien viikkojen aikana meillä on useita ampumisharjoituksia sekä ajoharjoittelua kaupungissa ja liukkaalla radalla. Myös kotihälytysharjoitus on tulossa. Toiminnallisten harjoitusten lisäksi opiskelemme muun muassa hallintolakia, ruotsia ja englantia. Täällä koululla on parhaillaan menossa peruskoulutuksen valintakokeet. Hakijoiden juoksemista katsellessa tuli mieleen viime vuoden pitkäperjantai, kun kävin poliisilaitoksella viemässä hakupaperit ja siinä samalla ensimmäisessä haastattelussa. Jännitti kyllä niin vietävästi! Siitä alkoi sitten yli puoli vuotta kestänyt prosessi, jonka aikana saattoi vain treenata ja toivoa, että pääsykokeet menisivät parhaalla mahdollisella tavalla. Ensimmäisen vaiheen jälkeen iski valtava pettymys, koska kaikesta valmistautumisesta ja yrittämisestä huolimatta tuntui, että kokeet menivät penkin alle. Ehkä sitä kuitenkin vaati itseltään mahdottomia, koska myöhemmin pisteiden julkistamisen jälkeen paljastui, että kokeet olivat menneet todella hyvin! Eli toivoa ei kannata heittää, vaikka tuntuisikin ettei kaikki mennyt viimeisen päälle putkeen. Tällä viikolla tulee viisi kuukautta opiskelua täyteen. Täytyy sanoa, että ainakin tähän saakka opiskelu on täyttänyt kaikki odotukset ja vielä enemmänkin. Sen lisäksi kämppäkavereista ja monista muista luokkakavereista on tullut ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito jatkuu toivottavasti senkin jälkeen kun tiet marraskuussa erkanevat. Marraskuussa meillä alkaa siis ensimmäinen puoli vuotta kestävä harjoittelujakso. Viime viikolla pääsimme alustavasti yhteisymmärrykseen paikkajaosta. Paikoista sopiminen ei ole mikään täysin ongelmaton prosessi, koska paikkojen määrä eri poliisilaitoksissa on ennalta määrätty ja kaikkiin laitoksiin paikkoja ei edes ole. Näin ollen kaikki eivät pääse sinne, minne eniten haluaisivat. Sopu on silti säilynyt. Kaikilla siintää jo mielessä ajatus siitä, että ihan pianhan me tosiaan olemme jo töissä!
23.3.2009 Aurinkoiset terveiset kolmannen jakson viimeiseltä viikolta! Viimeisen viiden viikon aikana olemme päässeet jo mukavasti käytännön harjoituksiin. Pari viikkoa sitten meillä oli kolariharjoitus, jossa selviteltiin partiona kolaripaikan tapahtumia koulun harjoituskaupungissa. Samalla viikolla meillä oli myös harjoitus, jossa harjoiteltiin päihtyneen ja häiriköivän henkilön kohtaamista. Oli todella opettavaista päästä soveltamaan luokassa opittuja malleja ”käytännön hommiin”, vaikka pokassa olikin välillä pitelemistä, kun kohdehenkilöt olivat omia luokkakavereita. Käytännön touhuihin olemme päässeet myös itsepuolustuksen tunneilla, kun olemme harjoitelleet erilaisia hallintaotteita, käsirautojen käyttöä ja turvallisuustarkastuksen tekemistä. Suomalaisen keskimitan saavuttaneena naisena tuntee kyllä itsensä välillä melkoiseksi hippiäiseksi, kun vastapuolena rimpuilee 190-senttinen ja 100-kiloinen miehenrotjake. Suomen kielen opetuksessa meillä oli tässä jaksossa projektityö, josta pidin erityisen paljon. Saimme itse valita aiheen ja henkilön, jota kävimme haastattelemassa ja teimme siitä esityksen luokalle. Kävin haastattelemassa rikosylikomisariota Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä, koska väkivaltarikostutkinta on se poliisityön ala, jolle itse toivoisin jonain päivänä työllistyväni. Monet luokkatoverit olivat valinneet aiheekseen jonkin poliisiyksikön ja esityksiä katsellessa muisti taas, miten paljon poliisihallinnossa on erilaisia mielenkiintoisia mahdollisuuksia aina ulkomaita myöten. Viikon kuluttua kurssillamme alkaa neljäs jakso, jota on hehkutettu opiskeluajan tähtihetkenä. Kyseessä on siis kenttä- ja hälytystoiminnan jakso, jonka aluksi saamme varustevyöt virka-aseineen ja muine voimankäyttövälineineen. Jakson on kehuttu sisältävän paljon käytännön toimintaa ja harjoituksia, joten täällä odotellaan nyt sitten ensi viikkoa kuin kuuta nousevaa. Tätä riemua ennen olisi kuitenkin vielä suoritettava viisi koetta. Lopuksi on vielä todettava, että on todella hienoa, että koulun hakijamäärä on saatu raketin lailla nousuun! Minulle voi edelleen lähettää kysymyksiä opiskelusta osoitteeseen minna.laukka(at)poliisi.fi. Kaunista kevään odotusta!
27.2.2009 Talven selkä on jo taittunut, ja kolmannen jakson toinen viikko menossa. Ei voi kuin taas ihmetellä ajan nopeaa kulumista! Viime jakso sujahti ohi pykäläviidakossa. Viisi tenttiä kolmessa päivässä oli melkoinen loppurutistus, ja kovasti hehkuttamani maijan käsittelykoekin meni ihan hienosti läpi. Henkilökohtainen suosikkini viime jaksolla oli rikosoikeus, koska olen entisessä työssäni rikostoimittajana saanut jo pähkäillä sen haasteellisia kiemuroita ja siinä oli yksi syy, miksi poliisin ammattikin alkoi yhä enemmän kiehtoa.Tämän jakson aiheena on päivystys ja asiakaspalvelu, joka on tarkoittanut muun opiskelun ohella koulupäivystysten alkamista. Jokaiselle on tietty määrä 12 tunnin vuoroja iltaisin ja viikonloppuisin koulun päivystyksessä, joka on aina auki. Yleisen valvonnan lisäksi päivystäjäpari huolehtii muun muassa vierailijoiden majoituksen sujumisesta ja saattaa joutua setvimään vaikkapa sulakeongelmia keskellä yötä. Tällä viikolla pääsemme vihdoin touhuamaan ensimmäisen kerran käytännön harjoitusten merkeissä. Keskiviikkona meillä oli neljän tunnin hätäkeskusharjoitus ja itsepuolustuksessa on opeteltu turvallisuustarkastuksen tekemistä sekä raudoittamista. Itse olen taistellut viimeisen viikon influenssapöpön kanssa ja kyllä jurppii niin maan vietävästi, kun olen jäänyt paitsi kaikesta mikä vähänkään liittyy liikkumiseen. Kolmas jakso on merkinnyt myös englannin ja ruotsin kielen opiskelun aloittamista. Ruotsi tuntuu olevan monelle ikävä peikko, mutta kielikoe on suoritettava joko suppeana tai laajana – ja mieluummin kuulemma laajana, yksikielisiä poliisilaitoksia kun on enää kovin vähän. Itselläkin ruotsi tulee varmasti teettämään töitä, koska aiemmat opinnot ovat kaukainen muisto jostakin vuosituhannen alusta, monella muulla vielä kauempaa. Onneksi käsiteltävät kokonaisuudet liittyvät suoraan poliisin työhön ja motivaatio pysyy toivottavasti sen avulla kasassa. Tämän viikon perjantaina meillä on perhepäivä, jolloin läheisemme pääsevät tutustumaan opinahjoomme ja kurssikavereihimme muutaman tunnin ajan. Näin tiiviissä kouluympäristössä on huomannut uudella tavalla perhe- ja ystävyyssuhteiden merkityksen. Ilman läheisten verkkoa elämästä alkaisi helposti muodostua sinisävyinen ja miekkalogon muotoinen, kun asuu viikot poliisien kanssa, puhuu poliisijuttuja, kirjoittaa poliisijuttuja, lukee poliisijuttuja ja aamulla ensimmäisenä herätessä näkee naulassa oman tutun haalarin. Ei, ei se huono asia ole, mutta pikkuhiljaa sitä saattaa kaivata elämäänsä jotakin muutakin! 2.2.2009 Tiukan seulan läpäisseen valiojoukon lisäksi täällä koululla kokoontuu viikoittain myös eri puolilta Suomea kerätty pöpöjoukko, siispä flunssaisia terveisiä tällä kertaa. Toinen jakso alkaa kääntyä voiton puolelle. Viimeiset viikot ovat olleet melkoista tykitystä niin tieliikennelain pykäliä kuin poliisi- ja rikoslakiakin. Parin viikon päästä sitten taas jaksokokeessa testataan, onko oppi mennyt otsaan. Voi sanoa, että vähän hirvittää jo etukäteen. Viime jaksolta todistukseen tuli rivi hyviä arvosanoja, mikä korotti opiskelumotivaatiota vielä entisestään ja kannustaa valmistautumaan kokeisiin hyvin myös jatkossa. Teoreettisten aineiden vastapainoksi tässä jaksossa on opiskeltu tieto- ja viestijärjestelmien käyttöä, suomeksi sanottuna siis opeteltu käyttämään poliisin käytössä olevia rekistereitä ja viranomaisverkko Virveä. Iltaisin ja viikonloppuisin on ollut aikaa harjoitella ”maijan” käsittelykokeeseen, joka onkin jo ensi tiistaina. Tuolloin käydään myös harjoittelemassa kaupunkiajoa tunnuksettomalla poliisiautolla. Ensi viikon ohjelmaan kuuluu lisäksi mm. pienimuotoinen kuntokoe sekä ensimmäiset tunnit itsepuolustusta. Täällä tuijotettiin alkuviikosta tarkkaan ja hieman jo työharjoittelustakin haaveillen JIM-tv-kanavalla alkanutta sarjaa Poliisit. Kannattaa katsoa, etenkin jos harkitsee alalle hakeutumista! Todella ammattitaitoisia, sympaattisia ja sanavalmiita konstaapeleita näytti olevan Tampereella. Poliisin arki television kautta näytti näin opiskelijan näkökulmasta melko lailla sellaiselta kuin minkälaisen kuvan työstä on saanut tähän saakka, eli arkista aherrusta ihmisten parissa eikä mitään kovalta keikalta toiselle pillit ulvoen säntäilyä. Aivan kuten eräs opettaja kerran palautti tunnilla lennokkaimmat haaveilijat maan pinnalle: ennen kuin kenestäkään meistä tulee Supon Top Secret-Undercover -etsiviä, meistä kaikista tulee ihan varmasti maija-kuskeja! Lopuksi vielä haluan toivottaa tsemppiä ja onnea pääsykokeisiin niille, jotka ovat lähestyneet minua sähköpostitse ja kertoneet olevansa nyt toteuttamassa pitkäaikaista haavettaan poliisikoulutukseen hakeutumisesta. Näin kolmen kuukauden kokemuksella voin sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois! "You can achieve anything you want in life if you have the courage to dream it, the intelligence to make a realistic plan, and the will to see that plan through to the end." 8.1.2009 Hyvää alkanutta vuotta täältä koululta! Toinen jakso alkoi eilen huomattavasti käytännönläheisemmissä tunnelmissa kuin ensimmäinen. Päivän aluksi opettelimme, miten partioautolle tehdään lähtötarkastus ja siitä suuntasimme ajoharjoitteluradalle pakkasen kipristellessä sormissa ja varpaissa. Lähemmäs puoli miljoonaa kilometriä palvelleilla ”maijoilla” lähdimme ohjeistuksen jälkeen pareittain harjoittelemaan mm. taskuparkkeerausta sekä pujottelua porteista etu- ja takaperin. Se sujui… Vaihtelevasti! Noin kuukauden kuluttua meillä on edessä käsittelykoe, johon saamme harjoitella noilla uljaasti palvelleilla maijoilla myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tänään oli edessä yksi hieno virstanpylväs, kun kurssimme sai pukea ensimmäisen kerran virkavaatteet päälle. Tutut kasvot näyttivätkin yhtäkkiä ihan erilaisilta, kavereiden ryhti entistä suoremmalta ja pituuttakin oli tainnut tulla muutama sentti lisää. Tämä jakso käsittelee poliisitoiminnan perusteita. Opiskelemme lisää yleistä poliisioppia, poliisihallintoa, informaatiotekniikkaa sekä tietojärjestelmiä. Liikenneopetusta jaksossa on tuntimääräisesti suurin osuus. Muita uusia oppiaineita ovat mm. viestijärjestelmät, rikosoikeus ja itsepuolustus. Kirjoittelen lisää kuulumisia, kunhan opiskelu pääsee taas vauhtiin! 19.12.2008 Monet ovat kysyneet vinkkejä Poliisiammattikorkeakoulun pääsykokeisiin. Ensinnäkin täytyy todeta, että ei ole niin väliä miten valmistautuu, kunhan valmistautuu. Jos ei tiedä asettaudutaanko penkkipunnerrusasentoon selälleen vai mahalleen tai on avannut pääsykoemateriaalin ensimmäisen kerran edellisyönä, on luultavasti turha haaveilla opintojen aloittamisesta ainakaan sillä kertaa. Monet jännittävät eniten kuntokoetta, vaikka eniten pisteitä ropisee kirjallisista kokeista. Ei siis kannata lainkaan väheksyä kirjoitustaidon merkitystä. Jos tuntuu että taidot ovat ruostuneet, niitä kannattaa kaivaa esiin kirjoittamalla harjoituksen vuoksi tiivistelmiä ja kirjoitelmia esimerkiksi pääsykoemateriaalista. Onpa joku kysynyt entiseltä lukion opettajaltakin apua muun muassa kielenhuoltoon. Kirjatenttiinkin on syytä valmistautua lukemalla materiaali riittävän monta kertaa läpi ja pyytää vaikka kaveria tenttaamaan kysymyksiä. Myös fyysisiin testeihin harjoittelu kannattaa aloittaa ajoissa. Omasta pohjakunnosta tietenkin riippuu, minkä verran treeniä tarvitsee. Itse aloitin tavoitteellisen treenaamisen neljä-viisi kuukautta ennen pääsykokeita. Viime elokuisissa kokeissamme ainakin naisille eniten vaikeuksia tuotti nukenkanto, joten sitä kannattaa treenata vaikka nuken verran (80kg) painavan kaverin kanssa. Kannattaa myös ainakin kerran yrittää tehdä kaikki kuntokokeen osa-alueet mahdollisimman peräjälkeen läpi, koska varsinaisessa koitoksessakaan ei turhia aikailla! Psykologisiin testeihin ei juurikaan pysty valmistautumaan, joten niissä on tärkeintä olla oma itsensä. Jos kysymyksiin ei pysty vastaamaan rehellisesti ja paljon kaunistelematta, voi miettiä, onko poliisin ammatti sittenkään itselle se sopivin. Sama pätee myös haastatteluihin. Ei toki ole maailmanloppu, jos ovet kouluun eivät avaudu ensimmäisellä hakukerralla. Toisella kerralla moni on jo elämää nähneempi ja itsevarmempi. Ainakin tietää, mikä edessä odottaa! Täällä saatiin juuri ensimmäinen jakso pakettiin melkoisella loppurutistuksella. Perjantaiaamuna oli kolmen oppiaineen tentti: psykologiaa, yleistä poliisioppia ja poliisihallintoa. Koitokseen oli onneksi valmistauduttu yksin ja kämppäkavereiden kanssa toisiamme tentaten. Aiemmin oli jo tentitty siviilioikeutta ja suomen kieltä. Aika on kyllä mennyt hurjan nopeasti, kuten ensimmäisellä viikolla luvattiinkin! Kahden viikon loman jälkeen palaamme koululle seuraavaa jaksoa varten ja sitten kurssimme soluttautuukin jo siniseen massaan eilen saatujen virkavaatteiden kanssa. Sitä odotellessa hyvää joulua ja turvallista, mutta iloista uutta vuotta!
Haaveiden toteuttamiseen tarvitaan uskallusta. Jos mitään ei yritä, ei mitään myöskään saa.Näiden ajatusten siivittämänä tein viime maaliskuisena aamuna päätöksen hakea opiskelemaan Poliisiammattikorkeakouluun. Poliisin ammatti oli kummitellut mielessäni lukioikäisestä saakka. Niin kuitenkin kävi, että päädyin ammattikorkeakouluun opiskelemaan viestintää ja minusta tuli rikos- ja oikeusasioihin perehtynyt toimittaja. Se aika oli mielenkiintoista, opettavaista ja hauskaakin, mutta jotakin puuttui. Rikospaikoilla eristysnauhojen takana katsellessa usein kävi mielessä, että tuo toinen puoli taitaisi olla enemmän minun juttuni. Kun kolmenkympin ikäpyykki on jo lähempänä kuin se edellinen kymmenluku, entiset opintolainat vielä maksussa ja työnantaja oli palkinnut media-alalla kovin harvinaisella vakituisella työpaikalla, sitä joutui pohtimaan, onko tässä nyt tunteen lisäksi mitään järkeä. Etenkin kun mietti vaihtoa alalle, jonka työttömyydestä oli puhuttu jo pitkään. No, kuten etenkin naiset tietävät, tunteella on toisinaan tapana voittaa järki. Nyt kun koulutusta on takana neljä viikkoa, tuntuu hyvin vahvasti siltä, että olen uskaltanut tehdä oikean päätöksen. Opiskelu on tähän mennessä jopa ylittänyt odotukset ja jo ensimmäisestä päivästä lähtien on tuntenut olevansa pieni palanen poliisin organisaatiossa. Kurssillamme P136 on 40 opiskelijaa. Meistä löytyy parikymppisiä kilpaurheilijoita, Korkeasaaressa puhveleita hoitanut mainosmies, lähes vuosikymmenen ulkomailla asunut perheenäiti ja ambulanssissa työskennellyt palolaitoksen ensihoitaja. Ei siis mitään Ramboja, vaan tavallisia ihmisiä erilaisilla taustoilla. Ikäeroa nuorimman ja vanhimman välillä on 20 vuotta. Poliisiammattikorkeakoulu on hyvin erilainen oppilaitos muihin verrattuna, koska täällä suurin osa opiskelijoista asuu ainakin arkena koulun ilmaisessa asuntolassa ja yhteisöllisyys muodostuu jo senkin vuoksi vahvaksi alusta pitäen. Hyvä yhteishenki on tärkeä asia, koska kuka tahansa voi olla tuleva työtoverini, ja se, jonka käsissä elämäni saattaa jonakin päivänä olla. Soluasunnossa asuminen on näin aikuisellekin yllättävän siedettävää, kun kämppäkaverit osuvat kohdalleen! Ensimmäisten viikkojen aikana meiltä on useaan otteeseen kysytty syitä siihen, miksi olemme hakeutuneet opiskelemaan lainvartijoiksi. Se yhdistävä tekijä tuntuu olevan meillä kaikilla haave poliisin ammatista. Kutsumuksen syitä voi olla vaikea edes pukea sanoiksi. Auttamisen halu, heikompien suojelu, vaihtelevat työpäivät ja mahdollisuus hakeutua erilaisiin tehtäviin alalla ovat syitä, jotka luokan keskusteluissa on vahvimmin nousseet esiin, ja jotka myös itse koen tärkeimmiksi vaikuttimiksi. Viime viikolla jälleen uutisoitiin, että poliisin perustutkinnon hakijamäärä on romahtanut ja tämän vuoden aloituspaikoista noin sata jää täyttämättä. Koulu ei tingi valintakriteereistä, mikä on tietysti hyvä asia. Hakijamäärän mahalaskun arvioidaan johtuvan huonosta työllisyystilanteesta ja sen aiheuttamasta laajasta julkisesta keskustelusta. On vaikea kuvitella, ettei poliisin merkityksellinen ja arvostettu ammatti enää kiinnostaisi nuoria tai vähän vanhempiakin. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on luvannut kaikille poliisiksi valmistuville töitä, kun poliisipulan on ennakoitu alkavan muutaman vuoden kuluttua. Kun maan korkein poliisiviranomainen antaa tällaisen lupauksen, haluaa uskoa sen olevan totta. Eli hakupapereita kouluun sisään vaan, tulevat työnantajat jo toivon mukaan kilpailevat meistä ja teistä! Ensimmäiset viikot ovat muuten olleet varsin teoriapainotteista yhteiskunnan toimintaperiaatteiden opiskelua, mutta tällä viikolla pääsemme tapaamaan maahanmuuttajia. Joillakin heistä on luultavasti negatiivisia kokemuksia entisen kotimaansa viranomaisista, joten meillä on hyvä tilaisuus antaa luotettava ja asiallinen kuva Suomen poliisista. Tapaamisen jälkeen valmistaudutaankin parin viikon päästä oleviin jakson loppukokeisiin. Lisäksi täällä vielä jännitetään, saammeko virkavaatteet ennen joulua. Sitten peileille lienee tässä talossa käyttöä! Jos haluat kysyä opiskelusta, minulle voi laittaa kysymyksiä sähköpostitse osoitteeseen Iloista joulun odotusta!  Takaisin  Tulosta sivu |
